Galleria ammattilaisille, vapaus harrastelijalle

Tästä aiheesta on nyt suuren kysynnän vuoksi pakko kirjoittaa ja pyydän jo etukäteen anteeksi, jos loukkaan jonkun tunteita, vakuutan että vilpitön tarkoitukseni on nimenomaan välttää sitä. Ensin esimerkki elävästä elämästäni; On vilkas kesäinen lauantai ja galleriassa vaeltaa iloinen joukko ihmisiä. Sisään astelee vanhempi rouva jo kumaraan taipunut mutta päättäväisin askelin. Kassalla rouva vetää esiin oman maalauksensa kassista ja vaatii suorasukaisesti hinta- arviota, katseesta voin päätellä että hän odottaa myös kannustavia kommentteja työnsä laadusta. Tilanne ei ole minulle uusi, mutta näin äkkinäinen hyökkäys hämmentää, vilkaisen kassan takaa sivuille, tilanne kiinnostaa selvästi myös muita galleriassa kävijöitä. Kun kassalle alkaa jo kerääntyä jonoa, yritän hädissäni koota ajatuksiani, mielessäni kieppuvat van Goghin korvat ja pohjalaisen äitini opetukset nöyryydestä ja kohteliaisuudesta vanhempia ihmisiä kohtaan. Katson pala kurkussa maalausta, josta voisi päätellä ainakin, että rouvan kannattaisi varata aika silmälääkärille, koska värien sekoitus kuvassa on onnistunut kadottamaan jokaisen puhtaan sävyn. Erotan maalauksessa kuitenkin jotain valoa ja ehkä auringonlaskun, kuinka monta auringonlaskua taidehistoria tuntee? Kuinka monta olen niistä itsekin maalannut? Nieleskelen ja tunnen korvien jo punehtuvan muillakin jonossa. Rouva seisoo edessäni määrätietoisesti ja urheammin kuin itse olen ikinä tuossa vastaavassa tilanteessa 15 vuoden taideopintojen ja maisterin tutkinnon jälkeenkään tehnyt. Änkytän jotain valosta ja teemasta, taiteen myymisen vaikeudesta...lopulta rouva päästää minut pahasta ja tokaisee työlleen reippaasti oman hinta-arvionsa, minä nielaisen ja huokaan helpotuksesta, kuulen oman ääneni sanovan; no se on ihan hyvä hinta. Rouva poistuu yhtä päättäväisenä kuin saapuikin, sivuilleen vilkaisematta.

Rakkaat lukijat, maassamme on juuri nyt suuri ikäluokka ihmisiä jäämässä osa-aika tai kokoaika eläkkeelle, valtavasti aikaa ja energiaa vapautuu. Moni heistä myös tarttuu siveltimeen ja toteuttaa kansakoulun aikaisen haaveensa, ryhtyy taiteilijaksi.Sanon nyt jo tässä vaiheessa ettei varmasti jää epäselväksi, se on pelkästään positiivinen ja hieno asia, taide on upea ja vapauttava harrastus, go for it everybody! Syy miksi sitten kirjoitan tätä on, että ylläpidän taidegalleriaa ja joudun valitettavasti antamaan jo lähes päivittäin rukkasia ihmisille jotka tulevat esittelemään töitään suurin odotuksin. He tiedustelevat mahdollisuuksiaan myydä tai esitellä taidettaan, ei siitä tarvitse rahaakaan välttämättä tulla...

Suomi on pieni maa ja sen taidemarkkinat vielä pienemmät, silti jokaiselle sivistysvaltiolle on tärkeää että sillä on omaa kulttuuria ja taidetta, jota tekevät alansa AMMATTILAISET. He kilpailevat työllään myös kansainvälisesti ja kehittävät omaa alaansa eteenpäin. Koska taide sinänsä on hyvin kiistanalainen aihe ja sen rajat usein veteen piirrettyjä viivoja, yritän nyt antaa jonkinlaisen määritelmän siitä mitä minun näkemykseni mukaan on ammattitaiteilija;

1. Harrastaja maalaa usein itsestään käsin, purkaakseen, voimaantuakseen, voidakseen hyvin. Ammattilainen maalaa työstään käsin, luodakseen jotain, jonka tuntee tehtäväkseen, osallistuakseen yhtenä silmukkana taidehistorian pitkään ketjuun, kehittääkseen työtään eteenpäin.

2.Ammattitaiteilija tietää mitä aikaisemmat sukupolvet ennen häntä ovat tehneet, tuntee taidehistorian ainakin sen suurimmilta osin. Ammatissaan toimiva ihminen seuraa myös kehitystä ympärillään.

3. Täysin riippumatta siitä, mitä tietä taiteilija on pätevyytensä hankkinut, hän on sen hankkinut ja tuntee myös kuvan sisällön luomisen lainalaisuuksia sekä tekniikan mahdollisuudet.

4. Edellisen jatkoksi ammattilainen on jo löytänyt jonkun punaisen langan tai kivisen polun, jota kulkea, jonkun teeman jota tutkia, jonkun itsensä, jolla erottuu muiden tekemästä työstä.

5. Ammattitaiteilija tuntee vastuuta omasta osastaan yhteiskunnallisessa keskustelussa, alansa kehityksestä ja kansallisestakin kilpailukyvystä, ideoidensa originaalisuudesta.

Ammattitaiteilijat jotka ovat rohkeasti alalle kouluttautuneet ( ehkä opintolainojen avulla niinkuin itsekin) tarvitsevat gallerioita yhtä kiinteästi kuin kirjailijat kustantamoja tai kokit ravintoloita. En tiedä kuinka paljon sairaaloihin kolkuttelevat harrastelija lääkärit tai verovirastoon harrastelija virkailijat, mutta taidealalle on kovasti tulijoita. Ymmärrän kyllä sen hyvin, omasta sisimmästä syntyvä luomus on hurmioittava kokemus, sen haluaa mielellään jakaa muillekin. Tässä kohtaa pyytäisin nyt kuitenkin nöyrästi malttia ja hienotunteisuutta harrastelijalta. Kierrä ensin näyttelyjä, tutustu ammattilaisten työhön ja tarjontaan. Osallistu harrastuspiirien näyttelyihin ja järjestä vaikka kotona oma näyttely tutuille.Ammatikseen töitä tekevän on pystyttävä elämään työllään, maksamaan veronsa ja kulunsa, hinnoittelusta ja alan arvostuksesta tulee todella vaikeaa jos markkinoille rynnistää suuri joukko harrastelijoita jotka hinnoittelevat työnsä sen perusteella että saavat niistä lähinnä tekemisen ilon. Koko alan kehitys ja uskottavuus kärsii. Suomi ei elätä kovin montaa ammattitaiteilijaa, mutta työnä se on yhtä vaativaa kuin työ yleensäkin, se on myös jatkuvaa tasapainoilua toimeentulon, kutsumuksen ja intohimon kanssa. Sen sisäisen äänen kuunteleminen josta hienoimmat oivallukset ja rakastetuimmat kansallisaarteet syntyvät, käy tässä sirpaleisessa maailmassa myös aina vaan vaikeammaksi. Kunnioitetaan siis toisiamme ja vaalitaan vuosisataisia perinteitä sekä uutta luovia mahdollisuuksia. Taide kuuluu kaikille, kaikkea ei silti tarvitse tehdä myytäväksi.

Karaijassa esittelen mahdollisuuksien mukaan joskus myös harrastelijoiden työtä ja toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi yleisöksi!

ML

Pronssiin ikuistetut

Lapsuuden kesäämme Karaijassa kuuluu myös upeita pronssiaveistoksia kolmelta eri taiteilijalta. Pronssin valaminen onkin aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa laji. Ensin aihe muotoillaan vahaan ja sitten siitä tehdään muotit joihin kuuma pronssi voidaan valaa. Valun jälkeenkin työtä riittää, veistos vaatii usein viimeistelyä, hiomista, kiillottamista ja patinointia, mikä kaikki vaikuttaa vielä paljon sen ulkonäköön.

Marianna Juvonen - Holopainen on alunperin graafinen suunnittelija, josta kasvoi kuvanveistäjä ja kokopäiväinen taiteilija 2000 luvulla. Viimeaikoina hän on keskittynyt pronssiveistoksiin joita työstäessään hän käyttää osana myös aitoja luonnonmateriaaleja. Itse ihastuin Mariannan töihin ihan välittömästi kun pari vuotta sitten sain niitä Karaijaan ensimmäisen kerran. Marianna kertoo kasvaneensa eläinten kanssa ja kertoo niiden olleen kumppaneita lapsuuden kesien suurissa seikkailuissa joissa hän kohtasi myös keijuja, fauneja ja kammottavia näkkejäkin. Niistä eläviä muistoja voi nähdä tänä kesänä Karaijassa.

Eeva Salo on taiteilija joka on työskennellyt aluksi myös lääkintävoimistelijana ja asunut pitkään Ranskassa ja Sveitsissä. Siellä hän on aloittanutkin ensimmäiset taideopintonsa, joita onneksi jatkoi Suomeen kotiuduttuaan. Eeva tekee kauniita ja herkkiä pronssiveistoksia ja on osallistunut jo lukuisiin näyttelyihin hienoilla töillään. Eevankin töissä on myös lämmintä huumoria, josta hyvänä esimerkkinä on Saku sammakon kosioretki.

Esko Railo tunnetaan meillä Karaijassa ehkä paremmin graafikastaan, mutta pronssiveistoksiakin on silti ollut mukana jo useammassa näyttelyssä. Esko on graafikkona jo nimekäs ja arvostettu opettaja Kankaanpään taidekoulussa. Graafikolle luonteenomainen tarkkuus sopii myös pronssin työstämiseen, veistoksiin ikuistetut linnut ovat herkkiä ja tunnistettavia, kuin pöydälle asetettavia koruja. Hauskalla tavalla metalligraafikon kädenjälki siirtyy hyvin myös pronssiin.

 Pronssiveistoksia ja paljon muuta Karaijassa nyt heinäkuussa päivittäin ma-pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

Pronssia, Marianna Juvonen- Holopainen

Pronssia, Eeva Salo

Pronssia, Esko Railo

ML

Kaarin & Karin

Joskus totuus on vain niin tarua ihmeellisempää, tällä kertaa kesänäyttelyymme osallistuu kaksi elävää esimerkkiä siitä. Kaksi kaunista taiteilijatarta, joiden elämät ovat hauskalla tavalla toistensa kuvajaiset. Kaarin Hellman ja Karin Björklund- Rissanen ovat nimittäin paitsi taiteilijoita, myös opettajia ja viiden lapsen äitejä. Heidän miehensä ovat parhaat ystävät keskenään ja lapset ovat syntyneet samassa tyttö- poika järjestyksessä samoihin aikoihin. Nämä naiset ovat niin samanoloisia että ulkopuoliset ovat usein sekoittaneet heidät, asiaa ei ole helpottanut se, että he ovat joskus ajaneet samanlaisilla autoilla samaan työpaikkaankin.

Tällä kertaa he osallistuvat siis yhdessä iloiseen kesänäyttelyymme, herkillä ja värikkäillä töillään. Töistä voi etsiä yhtäläisyyksiä myös. Kaarin Hellman on vaasalainen muotoilija ja tekstiilisuunnittelija joka kertoo opetustyönsä ohessa harrastavansa taidetta. Kesänäyttelyymme valmistamissaan teoksissaan hän on käyttänyt muiden hylkäämiä kierrätysmateriaaleja, pitsejä, liinoja, nappeja ja vaatteita. Kaarin on ommellut, kirjonut, painanut ja maalannut kankaita joista hänen käsissään on syntynyt uusia hahmoja, eläinten ja ihmisten kasvoja. Minulle näistä herkistä silkkilangoilla kirjotuista kasvoista tulee mieleen monenlaisia muistoja. Kangashan on meitä lähinnä, toinen ihomme, suoja ja persoonallisuutemme osa. Vaatteet muotoutuvat kantajansa päällä ja kantavat hänen tuoksuaan. Jokainen joka on joskus ikävöinut, tietää miltä tuntuu painaa kasvonsa vaatteeseen tai tyynyliinaan, vaatteella on muisti.

Karin Björklund- Rissanen on puolestaan inkoolainen kuvataideopettaja ja taidegraafikko joka on tällä kertaa maalannut näyttelyymme akvarellia metritavarana. Rullan muotoisessa työssä esiintyvät Karinin oman puutarhan kauniit kukat niin elävinä, että tuoksunkin voi melkein tuntea. Karin tuntee kukkasensa omien käsiensä kautta, puutarhassa niiden hoito vaatii paljon työtä ja huolenpitoa, silti ne puhkeavat ja taas lakastuvat omia aikojaan. Omassa puutarhassaan Karin on viettänyt lastensa kesiä, jopa tyttärensä häitä.Paperille maalattuina kukkien herkkäolemus herättää helposti samanlaista haikeutta kuin Kaarinin tekstiilitöissä. Kukkien vierellä surisevat monet puutarhalle elintärkeät hyönteiset grafiikan lehdillä. Kotipihansa laidassa, kanalan vieressä sijaitsee Karinin pieni mutta pittoreski työhuone, jossa näitä Karaijassakin esillä olevia grafiikan töitä syntyy.

Kaarin & Karin ja Lapsuuden kesät esillä Galleria Karaijassa 23.8. asti. Auki TI- PE 11-18, LA- SU 11-16, nyt juhannusaatto ja päivä 19.- 20.6. suljettu! Sunnuntai 21.6. auki taas normaalisti. TERVETULOA!

Karin (vas.) & Kaarin

Kaarin Hellmanin teoksia.

Vasemmalla Karin Björklund- Rissasen akvarellia ja grafiikkaa, oikealla Kaarinin teoksia.

Yksityiskohta Karinin akvarellista.

Yksityiskohta Kaarinin työstä

Kaarin Hellmanin työ.

ML

Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus

KOSKAAN -  Tässä elämässä, tänä kesänä, tässä ja juuri nyt.

EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ - Päivä valkenee, kissankello oikoo terälehtiään, mustarastas virittää lauluääntään, metsäjänis nuuhkii niityllä aamun valkeaa, korennot pyrähtävät lentoon, aurinko tanssii vetten päällä, kesä alkaa aina aamulla.

SAADA - Jotta voi saada, täytyy antaa, antaa voi itselleenkin, lämmintä niittyheinää selän alle, pehmeitä poutapilviä päänsä päälle, mehevän mustikan kielelle, hyvän ystävän vierelle. Rakkautta.

ONNELLINEN - Se jolla ON, on ONnellinen, se jolla ON paljaat varpaat rantahiekassa, olkapäät auringon lämmössä, vesikirpun juoksu ja suolaisen tuulen tuoksu. Varpusella poikaset pesällä, tuuhea turkki hirven vasalla. Kesä ON kaikilla, metsämansikat pientareella, käen kukunta korvanlehdellä.  

LAPSUUS – Lapsi on siellä mihin se jäi, kutsu sitä ja tartu käteen, ulos, ihanaan kesään tuo, onnen se sinulle silloin luo.

Lapsuuden kesät  23.5.- 23.8. 2015 Galleria Karaija, Bollstantie 5 10210 Inkoo, Auki: ti-pe 11-18, la-su 11-16 www.karaija.com TERVETULOA!

Huom. sunnuntaina 14.6. meillä on Meri ja musiikki Karaijassa kajahtaa konsertti klo. 13.00 ja sen aikana n. 2 tuntia, on ovet kiinni!

Minä, keramiikka, Hillevi Latvalahti

Kiitos, pronssi, Eeva Salo

Kottaraisia ja Osmon autot, grafiikka, Esko Railo

Suojelen sinua kaikelta, grafiikka, Piia Lehti

Pioni, grafiikka, Teija Lehto

Yhden kiven varassa, akryyli, Katriina Kaija

Poika ja punarinta, öljy, Maarit Lassila

Taiteilijat mukana näyttelyssä: Karin Björklund- Rissanen, Kaarin Hellman, Hillevi Latvalahti, Tiina Harjola, Piia Lehti, Teija Lehto, Kalevi Liski, Eeva Salo, Marianna Juvonen- Holopainen, Katriina Kaija, Esko Railo ja Maarit Lassila

LISÄÄ KUVIA MYÖHEMMIN!!

LAPSUUDEN KESÄT / BARNDOMENS SOMRAR

Huh, kiirettä on pitänyt viimeiset viikot niin etten ole ehtinyt edes päivittää KESÄNÄYTTELYÄMME tänne. Tästä kesästä on tulossa HAUSKA, ILOINEN ja hiukan varmaan myös nostalginen, teema on LAPSUUDEN KESÄT / BARNDOMENS SOMRAR ja näyttely on nyt valmis!

Lapsi on avoin kirja, tyhjä ruukku, puhdas maalauskangas, lapsi on herkkä ja vastaanottavainen. Mitä ikinä siihen kirjaan kirjoitetaan ensimmäistä kertaa tai ruukkuun istutetaan puhtaaseen multaan, jättää jälkensä syvälle ja koko elämäksi. Ensimmäiset tuoksut ja tunteet, värit ja valot, kesäaamun äänet.

Itse olen syntynyt Helsingissä ja elänyt ensimmäiset kuusi vuotta Fredrikinkadulla sijainneessa kotitalossamme. Minulle kaupungin kesä on rakas, tunnen kuuman asfaltin hajut ja sen tunnun jalkapohjien alla, kauppatorin lokit ja mereltä puhaltavan raikkaan tuulen, joka toi kaikuja suuresta maailmasta. Kaupungista muutimme maalle Sipooseen, sieltä on häkellyttäviä muistoja metsästä ja rannoilta, rakastuin luontoon. Metsä oli niin kaunis, niin ihmeellinen. Se on sitä edelleen.

Tämän kesän elämme lapsuuden ihmeessä, 12 taiteilijan ja sinun joka tulet jakamaan meidän muistomme. Taiteilijat ovat; Karin Björklund- Rissanen, Tiina Harjola, Kaarin Hellman, Marianna Juvonen- Holopainen, Katriina Kaija, Hillevi Latvalahti, Piia Lehti, Teija Lehto, Kalevi Liski, Esko Railo, Eeva Salo ja allekirjoittanut. Haluamme tarjota sinulle parastamme, rakkaintamme. Kuvia ja tunnelmia laitan tänne vielä kesän kuluessa paljon lisää, tervetuloa lapsuuden kesään, sinä joka muistelet ja kaikki te ihanat pienet jotka sitä elätte!

Karaija on auki ti-pe 11-18 ja la-su 11-16, heinäkuussa myös maanantaisin 11-18 TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

P.s. Kesänäyttely on taas perinteiseen tapaan "mukaan myynti" näyttely, joten se elää koko kesän, töitä voi saada heti mukaansa ja siksi kannattaa tulla ajoissa jotta voi varmistaa kaikkien aarteiden bongaamisen. Uusiakin tulee vielä kesän kuluessa.

ML

Pieni talo preerialla sekä pienet ja suuret tunteet

Muistatko vielä Pienen talon preerialla ja Laura Ingallsin hienot tarinat? Tajusin juuri, että suuri osa moraalista selkärankaani on kasvanut tuon sarjan opetuksista, ei raamatusta, eikä edes vanhemmilta, vaan tämän amerikkalaisen uudisraivaajaperheen elämästä. Olen itkenyt sen mukana moneen kertaan, lapsena ja aikuisena, enkä usko että olen ainoa. Sellainen valta ja vaikutus voi olla ihmisen käden jäljellä.

Moraali on jotain sellaista jota tämänpäivän maailmassa lausutaan varovasti mollissa, ääntä korottamatta. Kilpailu yhteiskunnissa ja niiden välillä kiilaa meidät ihmiset usein kalteville pinnoille, sinne ratojen kylmille laidoille. Pysyäkseen etujoukoissa tai edes radalla, tuntuu usein ettei moraaliin ole varaa. Ilokseni olen huomannut että merkkejä täysin päinvastaisesta kehityksestäkin on alkanut esiintyä. On varmaan esiintynyt myös kaikkina aikoina. Niihin meidän tulisi puhaltaa kuin lepattaviin pikku liekkeihin lämmön ja valon saamiseksi. Sellaisina valontuojina voisin mainita esimerkiksi yritykset jotka kehittävät uusia teknologioita energian kierrättämiseen ja haitallisten materiaalien kuten muovien keräämiseen ja kierrättämiseen. Kotimaisista isoista yrityksistä esillä oli juuri Finlayson joka sanoutui irti rasistista propagandaa julkaisevasta yhteistyökumppanista. Vaatevallankumous liike on myös tuonut hienolla tavalla esiin vaatteen valmistuksen vastuullisuutta. Meillä kuluttajilla on valta ja vastuu vaikuttaa tulevaan kehitykseen ja sitä kautta moraalin hengissä selviämiseen.

Meillä Karaijassa on myös haluttu ottaa osaa ja vaikuttaa. Näyttelyn Pieniä ja suuria tunteita- taiteilijat; Karin Björklund- Rissanen ja Raila Hasanen ovat luoneet koskettavia teoksia pienemmän puolesta. Molemmat naiset ovat myös taidekasvattajia, kuvataideopettajia. Karin on kuvannut herkällä kädellä tämänpäivän pakolaisuuden kasvoja. Niistä jokainen on kaunis, arvokas ja oikeasti olemassa. Jokaisen katseen takana on oma tarinansa, jolla toivottavasti on vielä onnellinen loppu. Siihen me kaikki voimme myös vaikuttaa.

Railan keramiikkaveistokset taas ovat kotoisempaa kieltä, lapsen ja äidin elämää, tahtojen taistelua ja maailman ihmettelyä. Raila on elänyt aiheensa läheltä ja tehnyt töissään näkyviksi pienen suuret tunteet. Keramiikkaveistokset kertovat hyvin pitkäikäisellä tavalla nopeasti ohikiitävästä lapsuudesta. 

Puhalletaan kaikkiin näihin hyviin liekkeihin, jotta ne kasvavat suuriksi roihuiksi ja pelastavat pallon, jotta tulevaisuuden Suomessa ja maailmassa ei ole enää varaa toimia ilman moraalia. 

Pieniä ja suuria tunteita, Små och stora känslor 25.4.-17.5. 2015

Auki Öppet pe fre 11-18, la-su, lö-sö 11-16 Huom. 1.5. suljettu! 

Hauskaa Vappua ja TERVETULOA KARAIJAAN!

Taiteilijat Karin Björklund- Rissanen ( vas.) ja Raila Hasanen

Grafiikkaa Karin Björklund- Rissanen

Keramiikkaa Raila Hasanen

ML

Nyt luodaan uutta kasvua!

Karaijassa uskotaan uuteen kasvuun, haluamme osoittaa sen ja olla mukana luomassa sitä. Ensi sunnuntaina 19.4. kokoontuvat paikalliset naisyrittäjät inpiroimaan teitä, kauniit ja rohkeat Karaijan ystävät. Ohjelma on tällä kertaa erityisesti naisille suunnattu, koska näin keväällä meillä naisilla erityisesti riittää puuhaa, kodin sisustus ja puutarhatyöt sekä kevään monet juhlat ovat tietysti yhtälailla sallittuja myös miehille ja tekin olette tietysti tervetulleita. Tarjolla on myös vinkkejä kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin sisäisesti ja ulkoisesti.

Mukana inspiroimassa ovat: Art of cakes ja Sonja Crockford, Jovia korut ja Johanna Vireaho, Hoitola HYVÄBRA ja Tiina Lindtman, Grizas vaatteet ja Tiina Helsko, Rautaharakat ja Eeva Tarkio, Villiyrttipuoti ja Ingalill Ihrcke sekä elävää musiikkia Saana Kuuralta. Lisäksi meillä on hienot nuorten taiteilijoiden näyttelyt esillä viimeisen viikonlopun, Maisa Martikainen on itse paikallakin ja lintumaalauksia nähdään Juho Könöseltä. Lisäksi Workshopissa päivystää työkaverini, taiteilija Tiina Jåfs. Ohjelmaa on siis koko talossa klo. 11-14 ja galleria ja kauppa on auki vielä klo. 16 asti.
Viikonloppuna Karaija on auki perjantaina 11-18, la-su 11-16.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
ML

Koru Jovia, keramiikka Maarit Lassila

Keramiikka Maarit Lassila

Keramiikka Tiina Jåfs

 Kakut Art of cakes

Vaatteet Grizas, korut Annika Baarman- Sundblom

Juho Könönen

Maisa Martikainen

Rautalankatyöt Rautaharakat, maalaus Maisa Martikainen