sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Suomi 100 vuotta, tehdään yhdessä hyvää!

Suomineito täyttää pian sata kasvun ja kehityksen vuotta. Me suomalaiset olemme vaeltaneet tänne idästä, lännestä ja etelästä, ensimmäiset jo ennen jääkautta 10 000 vuotta sitten! Olemme taistelleet sodissa vihollisia ja toisiamme vastaan, olemme koonneet voimamme ja varallisuutemme, jopa kansan vihkisormukset, yhteisen unelman, vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Olemme ruokkineet karjan ja koululaiset, evakot ja pakolaiset. Olemme uskoneet uuteen aamunkoittoon täällä pimeällä ja pohjoisella pallonpuoliskolla niin lujasti, että olemme onnistuneet luomaan yleisen oppivelvollisuuden ja yhden maailman parhaimmista ja tasa-arvoisimmista koulutusjärjestelmistä. Suomi on tutkimusten mukaan maailman vakain valtio ja turvallisin maa jossa on maailman paras hallinto. ( lähde; The Fund for peace, World Economic Forum, Legatum Istitute)

Suomalainen mies on raivannut suonsa ja murtanut jäänsä, rakentanut teitä ja tietoliikennettä, traumatisoitunut ja alkoholisoitunut, raitistunut ja rikastunut. Suomalaisen miehen rinnalla on elänyt suomalainen nainen. Suomalainen nainen on ollut tarvittaessa myös mies, hoitanut ja korjannut, kasvattanut ja kouluttanut, asettanut muut itsensä edelle ja edellä käynyt, miehensäkin ansiosta. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa. ( World Economic Forum)

Suomalainen on liikkunut, mutta Suomi on pysynyt paikallaan. Nyt Suomea juhlitaan aikana jolloin vaarallinen nationalismi tarjoaa liian yksinkertaisia ratkaisuja vihan ja pelkojen purkamiseen. Itse en suostu luovuttamaan isänmaallisuuttani sellaisten tunteiden tuhottavaksi. Minulle isänmaani Suomi on sisukkaiden ja maanläheisten ihmisten maa, jossa on uskottu oikeisvaltioon ja sivistykseen. Yksinkertainen onni löytyy nöyryydestä ja uskosta, tasa- arvoisesta jakamisesta ja huolenpidosta. Me olemme kärsineet nälkää ja köyhyyttä, olemme olleet apua tarvitsevia ja saaneet apua. Uskon että meillä on nyt myös varaa auttaa niitä joilla asiat on meitä huonommin.


Siksi haluan itsekin osallistua, tarjoan juhlavuoden jokainen kuukausi yhden työni hyväntekeväisyyteen. Työ on myynnissä Galleria Karaijassa Inkoossa, siitä voi käydä jättämässä tarjouksen ja eniten tarjonnut saa sen. Tarjouksen ei tarvitse olla suuri, pääasia on, että teemme jotain hyvää yhdessä. Koko summa menee hyväntekeväisyyteen. Tammikuun työ menee Suomen Luonnonsuojeluliitolle, koska yritykseni on sen kannattajayritys ja uskon että puhdas luonto on meidän suurin vahvuutemme ja rikkautemme.  Haastan myös kaikki muut taiteilijat ja käsityöläiset mukaan, tehdään yhdessä hyvää! 


Ensimmäinen työ on akvarellimaalaus viime vuodelta, se sai alkunsa sotaveteraanien kertomuksista, joiden mukaan moni heistä oli nähnyt sodan kauhujen keskellä, metsässä näyn enkelistä. Se on kehystetty ja sen koko on n. 45 x 50 cm kehyksen kanssa. Aikaa tarjousten jättämiseen on helmikuun loppuun saakka ja tarjouksen, sekä yhteystiedot voi käydä jättämässä Karaija WorkSHOP:iin, koko summa menee lyhentämättömänä Suomen Luonnonsuojeluliitolle. Karaija WorkSHOP on auki ke-pe 12-17 ja lauantaisin 11-15. TERVETULOA!
ML

torstai 5. toukokuuta 2016

Galleria Karaija täyttää 20 vuotta!

Kun kesällä 1995 muutin Inkooseen, huomasin pian, että kylän keskustassa sijaitsevassa vanhassa kivinavetassa touhuttiin jotain. Ikkunaluukkuja vaihdettiin ikkunalaseihin ja vanhaa romua ja roskaa kannettiin ulos. Kun pääsin tutustumaan sisätiloihin löysin sieltä hyvin päättäväisen naisen, Raija Toivonen- Kalsolan. Raijalla oli visio, näkemys, halu ja taito toteuttaa se. 1800- luvun lopulla rakennetusta massiivisesta pappilan entisestä navetasta tulisi taidegalleria. Ja niin siitä tuli. Se on uskollisesti ja upeasti palvellut sellaisena nyt 20 vuotta.

Ensimmäinen kesäni gallerian palveluksessa oli varsin vaatimaton liiketaloudellisesti. Tehtäväni oli valmistaa ja myydä kahvia ja pullaa ja palkka siitä oli useimpina päivinä se sama pulla ja kahvi. Tuona kesänä tutustuin kuitenkin Raijaan ja hänestä tuli ensimmäinen ystäväni Inkoossa. Sille tielle olen jäänyt, tie ei ole ollut millään muotoa mutkaton, niinkuin se tällä alalla useimmiten ei ole. Nuorena vastavalmistuneena taiteen maisterina piti tehdä vielä pitkään muitakin töitä, ennenkuin opintolainat tuli maksettua ja uutta lainaa tätä toista ”kotiani” Galleria Karaija nimistä yritystä varten uskalsin ottaa. Siinä välissä galleristina hienosti toimi myös Annikki Kilpi. Annikin ansiosta galleria löysi lintuystävänsä, jotka ovat kulkeneet mukana siitä asti.

Galleria Karaija on minulle ja niin vilpittömästi uskon, myös monille muille Inkoolaisille ja muillekin ystävillemme hengenravinnon ruokapaikka. Alkuvuosina sen avautumista keväisin odotti kuin janoinen toivoo vesilasia. Nykyäänhän Karaijaan voi piipahtaa myös talviaikaan, sen tunnelmasta ja tarjonnasta saa nauttia ympäri vuoden. Joulunäyttely on Karaijassa omaa luokkaansa, hiljainen arvokas tila, joka tyynnyttää mieltä, tarjoaa ihan toisenlaisen kokemuksen kun tavaratalojen vilkkuvalot. Meille tullaan myös lepäämään, nauttimaan hetki sellaista rauhaa, joka on irti tämän ajan vaatimuksista ja kiireestä. Tätä en ole keksinyt itse, vaikka sen tunnenkin, kuulen sitä päivittäin ihmisiltä jotka meillä käyvät. Täällä on niin ihmeellinen tunnelma, he sanovat ja pyörittelevät päätään.

Paljon hienoja näyttelyjä ja iloisia kohtaamisia on mahtunut näihin vuosiin tukevien graniittilohkareiden sisällä. Vaikka olenkin viettänyt varsinkin viimeiset kuusi vuotta koko lailla  kirjaimellisesti kivensisällä, niin yhtään päivää en olisi pystynyt vaihtamaan pois. Jokainen päivä on uusi lahja ja erilainen, jokaisen kävijän mukana voin elää hetken ihmeessä. Meillä on niin monta tarinaa, niin monta ideaa ja ne kaikki herättävät jokaisessa kävijässä erilaisia ajatuksia. Toiset liikuttuvat kyyneliin, toiset nauravat ääneen. Olen niin kiitollinen, ensinnäkin Raijalle sinne pilvenreunalle ( ja totta puhuen koko taivaalliselle tukijoukolleni, joka on ihan ilmeisesti auttanut aina laskujen maksun ratkaisevilla hetkilläkin) sekä kaikille upeille Taiteilijoille ja taitaville Käsityöläisille jotka meillä on ollut ilo saada pitää mukana ( monet jo ihan alkuvuosista) sekä kaikille ystävillemme ja yleisölle jotka vuodesta toiseen ilmestyvät oviaukkoon iloisesti tervehtien, nyt on juhlien aika SUURI JUHLAKESÄNÄYTTELYMME avataan lauantaina 14.5. klo. 12-16 LÄMPIMÄSTI TERVETULOA JOKAINEN!

Kesämuistoja Sommarminnen 15.5.- 21.8.2016 Mukana Taiteilijat: Hanne Juga, Seija Grönqvist, Teija Lehto, Katriina Seppälä, Juha Luukkonen, Maisa Martikainen, Esko Railo, Kenneth Rosenlund, Susanna Suikkari ja Maarit Lassila

ML


P.s. Joistakin ennakkotiedoista poiketen meillä ei nähdä Tita ja Lasse Gestraniuksen töitä tässä kesänäyttelyssä. Suruviesti Lasse Gestraniuksen poisnukkumisesta muutti suunnitelmiamme, mutta toivon että myöhemmin nähdään muistonäyttely. 



torstai 3. joulukuuta 2015

Suosi suomalaista

Viime aikoina on kovasti ihmetelty miten on enää mahdollista suosia suomalaista kun tutunkin tuotteen pohjasta löytää ihan vieraan valmistusmaan. Meillekin tulla tupsahtelee ihmisiä jotka pyytävät apua jo ovella, kun pitäisi löytää joku lahja ulkomaille ja sen pitäisi olla Suomessa tehty. Mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä tuskaisille ihmisille voin ylpeänä vastata heti että - Nyt tulit oikeaan paikkaan, meillä on kaikki Suomessa tehtyä.
Vielä on siis aika suuri joukko käsityöläisiä jotka työllistävät itsensä ja haaveilevat työllistävänsä vielä jonkun muunkin työllänsä. Ostamalla käsintehtyjä kotimaisia tuotteita, annat paitsi rahasi suoraan suomalaiseen ruokapöytään, myös uskoa, toivoa ja voimia jatkaa ja kehittää työtä edelleen. Tuotanto saattaa näyttää ostajan vinkkelistä pienimuotoiselta, mutta on tekijälleen elinehto, kyse toimeentulosta. Käsityöläisten joukosta kasvaa myös aina heitä, jotka onnistuvat kehittämään tuotantoaan ja työllistämään muitakin. Karaijassakin on monta menestystarinaa, ihmisiä jotka ovat sitkeällä työllä ja rohkeudella hankkineet asiakkaita Japania ja Etelä- Koreaa myöden, Euroopasta nyt puhumattakaan. Suomi tarvitsee näitä uusia vientituotteita ja vientiin on helpompi ponnistaa jos saa tukea kotimaasta.

Käsillä tekeminen tekee hyvää, paitsi tekijälleen, niin myös ympäristölleen. Pidetään Suomi osaavien ja toisiaan kannustavien, aktiivisten ihmisten maana. Sellaisena paikkana jossa on mahdollista toteuttaa unelmia ja onnistua.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille Galleria Karaijan ystäville!

Itsenäisyyspäivänä 6.12. Karaija on suljettu, muuten palvelemme ti-pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

Lasia, Soda shop ja Mafka

Lasia, Evolum

ML

torstai 26. marraskuuta 2015

Joulunäyttely on avattu, tervetuloa!

Joulunäyttelyt Kulta-ajan kaikuja ja Joulurauhaa on avattu! Kulta- ajasta enemmän tuonnempana, Joulurauhaa meillä jakavat kaikki Karaijan taitavat käsityöläiset joululahjaideoineen.

Karaija on auki 30. 12. asti ti-pe 11-18, la-su 11-16, 6.12. 27.12. 28.12. suljettu mutta jouluviikolla maanantaikin auki!

Tässä tunnelmia, lämpimästi tervetuloa!


Keramiikka Tiina Jåfs

Keramiikka, lasi Maarit Lassila

Karin Heikkilä

Kajsa Wikman- Colerus




Marianna Hamberg


Keramiikka, tekstiili Maarit Lassila

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kesämuistoja ja Joulun odotusta



Kesän 2015 muistoja reunustaa ehdottomasti keltaisen-kultaisena hehkuva aurinko. Meillä oli Lapsuuden kesät, kaikki ne yhtä aikaa ja kahdeltatoista eri taiteilijalta. Luonto esitti tutusti taas yhtä suurta pääroolia, oli muistoja marjanpoiminnasta, linturetkistä, sudenkorennoista ja sammakoista. Moni meistä tutustuu ensin luontoäidin ihmeelliseen sukuun ennenkuin laajentaa reviiriään ihmisen rakentamaan kulttuuriin.
Kesältä tallentui muistojen arkistoon taas monenmoisia kohtaamisia ja keskustelujakin. Vaikea niistä on valita, kertoisinko kaikista niistä punaposkista jotka elivät vielä omaa lapsuuden kesäänsä vai heistä jo kumarassa kulkevista jotka muistelivat aikoja aika erilaisia. Eräskin vakkarikävijä jäi mieleen, hän lomailee Israelista joka kesä Suomessa ja käy Karaijassa. Hän kertoi inspiroituvansa suuresti joka kerta Karaijasta, jopa niin paljon että on avannut oman versionsa kotiinsa hedelmäviljellyksilleen Israeliin. Meillä on siis jo oma ystävyys-galleria maailmalla! Tämä iloisena säteilevä nainen käykin meillä useamman kerran matkansa aikana ja kulkee meillä usein nähtävää 10 centtimetrin etenemisvauhtia ympäri koko gallerian ihastellen ja kommentoiden. Rakastan kaikkia noita ihmisiä jotka todella osaavat ottaa ilon irti toisen ihmisen luovuudesta ja kätten töistä. Kiireettömyys kuuluu ehdottomasti Karaijaan, olemme slowkulttuuriin kehto ja kohtu. Käsintehtyjä tuotteita ja taidetta tehdään hitaasti, siksi siihen sitoutuu aikaa, aika tulee osaksi sitä, siksi sen katseleminenkin vie ja vapauttaa aikaa.
Tämän kesän teema oli yksi unelmistani, se oli juuri niin iloinen ja aurinkoinen kuin olin osannut odottaa. Siitä saimme niin paljon voimaa ja energiaa että loppuvuosi tuntuukin lentävän jättikorennon siivillä. SUURI ja LÄMMIN KIITOS vielä kerran kaikille taiteilijoille, yleisölle ja ystäville!

 Seuraavaksi on tulossa jo JOULU. Se on myös yksi kauan kaipaamistani aiheista, Kultakauden kaikuja, siis todella, kaikkien niiden kultaisten taiteilijoiden kausi jotka vaikuttivat niin ratkaisevasti Suomen syntyyn ja kulttuurimme kehitykseen. Avajaisia vietetään 21.11. klo. 14-16 LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
Sitä ennen kuitenkin vielä viimeisen kerran muistoja Lapsuuden kesältä:


Lapsuuden kesät

Pronssia Eeva Salo

Yksityiskohta näyttelystä tekstiili Kaarin Hellman

Meri ja Musiikki, iki-ihana Sibelius ja täysi sali

Kesän kukkaloistoa

Moni saapui paikalle pyöräillen

Taiteiden päivä

Taiteiden päivä

Taiteiden päivä

Taiteiden päivä

Hei hei kesä 2015! Kiva kun kävit!

lauantai 12. syyskuuta 2015

Ihmisen työ

Englantilainen designeri, runoilija, novelisti, kääntäjä ja aktivisti William Morris puolusti voimakkaasti käsityötä ja koki teollisen vallankumouksen rappiollisena. Hän oli 1800- luvun lopulla syntyneen Arts and Grafts liikkeen tunnetuin edustaja. Tuo liike syntyi vastustamaan "sieluttomia" teollisuusjäljennöksiä ja uskoi muotojen yksinkertaisuuteen sekä materiaalin ja idean aitouteen.

Tänä päivänä meitä käsityöläisiä on edelleen hengissä kourallinen täällä Suomessakin. Teollinen vallankumous on jo taakse jäänyttä elämää ja käynnissä onkin digitalisaatio, joka sähköistämällä palveluja ja toimintatapoja purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Herodes ei enää laita meitä verollepantaviksi vaan verotkin ohjautuvat luultavasti automaattisesti keinoälyä käyttäen tarvittaviin kohteisiin. Informaatio puretaan bitteihin, jolloin sitä voi tallentaa, järjestellä ja muutella ihan uudella tavalla. Tietokoneet ja robotit kommunikoivat keskenään ilman ihmisen antamia käskyjä. Teknologia kuljettaa meitä paikasta toiseen ja huolehtii kodeistamme. Voimme keskittyä olennaiseen.

Teollistumisen ja sähköistymisen ohella käynnissä on myös globalisaatio, joka on avannut maailman markkinat. Koneista ja laitteista huolimatta yrittäjät ja sijoittajat ovat huomanneet saman kuin William Morris aikoinaan, oikean elävän ihmisen tekemä käsityö ei ole täysin korvattavissa koneellisesti. Arts and Grafts liikkeen alkuperäinen idea aitoudesta on käännetty itsensä irvikuvaksi massiivisessa mittaluokassa. Kansojen kulttuureista eri puolelta maailmaa on poimittu niiden parhaimmat ja omaperäisimmät ideat ja kopioitu massatuotantona toisella puolella maailmaa. Kapitalismi tietysti tasoittaa tietä köyhien kansojen kehitykselle ja sanotaan että olihan meilläkin aika jolloin lapsilla teetettiin töitä. Sellaiset argumentit paljastavat silti suuren tietämättömyyden niistä oloista, jossa halpatuontia nyt teetetään. Olosuhteet esimerkiksi halpoja tekstiilejä tuottavissa tehtaissa ovat todella kaukana sen agraari ajan Suomesta, jossa lapset tekivät töitä kotonaan tai kotikylissään, eivät suurten kaupunkien slummeissa ja teollisuushalleissa kuin häkkiin suljetut eläimet.

Suurin ja sokein luottamus koneiden ja laitteiden kaikkivoipaisuuteen taitaa silti taittua, keinoälykään tuskin koskaan tulee täysin korvaamaan sitä mikä ei ole sen luomaa. Suurin kysymys tulevaisuudessa tuleekin luultavasti olemaan maapallon luonnovarojen ja resurssien jakaminen, miten se tehdään mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Itse uskon että digitalisaationkin aikana arvokkaita ovat ominaisuudet jotka tekevät meistä ihmisiä, Kysymys kuuluu siis mihin tarvitaan vielä ihmistä? Voiko keinoäly tuottaa sisältöjä ja hoitaa ihmisiä? Vaikka koneet ehkä edistävätkin terveyttämme ja pidentävät elinikäämme, ihmistä ne tuskin koskaan täysin korvaavat sosiaalisissa tilanteissa. Toinen ominaisuus joka koneilta kai ymmärtääkseni puuttuu, on inhimillinen luovuus ja mielikuvitus, kyky tuntea, aistia, eläytyä, mielikuvitella. Tulevaisuudenkaan yhteiskunnissa ei ihmisen inhimillisyys ole korvattavissa. Miksi emme siis arvostaisi ja ylistäisi sitä jo nyt tänä päivänä!

Galleria Karaijassa esittelemme käsityönä valmistettuja tuotteita. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-4. 10. meillä on mahdollisuus myös tutustua tuon teollisen vallankumouksen alkuaikojen tuotteisiin Antiikkiviikonloppuna. Esillä on mm. ensimmäistä kertaa Suomessa, 160 vuotta vanha maisema- aiheinen daguerrotypia eli valokuva, sekä monia mielenkiintoisia teknologisia vempeleitä menneiltä vuosilta.

Juuri nyt on esillä vielä Seija Grönqvistin luontoaiheisia maalauksia ja Risto Lammin- Soilan lintumaalauksia 27.9. asti, auki pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA!


maanantai 17. elokuuta 2015

Lapsuuden kesän viimeinen viikko!

Sokerina pohjalla

Kesänäyttelyssämme on mukana myös maalaustaidetta neljältä taiteilijalta. Kalevi Liskistä ja Karin Björklund- Rissasesta jo kirjoitinkin aikaisemmin, mutta vielä täytyy ehdottomasti nostaa esiin nuori, kaunis taiteilijamme Katriina Kaija. Katriina on Kirkkonummelainen kuvataideopettaja ja ehtinyt jo mukavasti saada alulle oman taiteellisen uransakin. Koulunsa hän on käynyt Aalto yliopistossa ja Kuopion muotoiluakatemiassa ja on aktiivinen puheenjohtajakin Kirkkonummen taideyhdistyksessä. Hän ehtii vielä vaikuttaa pitkään kulttuurin ja taiteen puolesta, hänestä kuulemme vielä.

Katriinan maalausjälki on sateen raikasta, ei turhaa yrittämistä tai vääntöä vaan reipasta värinkäyttöä tarkoin valikoidulla paletilla. Lapsuuden kesään Katriina on maalannut omia lapsuusmuistojaan, joihin kuului myös Ruokolahden leijona 80- luvulla.

Laitan vielä omatkin maalausmuistoni tähän viimeiseksi, kesän teema oli lemppariani alusta loppuun, olen nauttinut joka hetkestä.

Lapsuuden kesät esillä vielä 23.8. klo. 16.00 asti ti-pe 11-18, la-su 11-16, hopi hopi, vielä ehtii hakea itselleen hyvän mielen koko vuodeksi!





Yhden kiven varassa, Katriina Kaija

Metriakvarellia, Karin Björklund- Rissanen

Kalevi Liski maalaukset, Hillevi Latvalahti kukkaset

Maalaukset vas. ja kes. Maarit Lassila, oik. Katriina Kaija

TERVETULOA! VÄLKOMMEN!
ML