sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sininen hetki vuoden viimeinen näyttely!

Ensi lauantaina 30.11. klo. 14-16 avaamme vuoden viimeisen näyttelyn Galleria Karaijassa. Se tuo Joulun navettaan. "Sininen hetki" on kolmen konkarin Hellevi Koistisen, Sirpa Eriksson- Tengströmin ja Ritva Salmen taattua laatua. Näiden taiteilijoiden työt ovat suosikkeja kautta aikojen Karaijassa!

Keramiikka Hellevi Koistinen, uudet työt vielä uunissa!!

"Uuni tuore" maalaus Sirpa Eriksson- Tengströmiltä
 
Karaija auki perjantaista 29.11. lähtien ti-pe 11-18 la-su 11-16
TERVETULOA!
ML

torstai 21. marraskuuta 2013

Sini Saarela ja vertailemisen taito


Me ihmiset synnymme tähän maailmaan kaikki sieltä samasta paikasta, tiedättehän. Välittömästi tuon tapahtuman jälkeen kohtelumme voikin sitten olla hyvin erilaista ja me rakastamme sen vertailua. Vertailu auttaa kai hahmottamaan oman asemansa tässä ”elämän pelissä” ja tekee meidät vaihtoehtoisesti joko tyytymättömiksi tai tyytyväisiksi. Se riippuu ihan vertailun taidosta.

Viimeaikoina on esimerkiksi vertailtu valtion omistamien yhtiöiden johtajien ahneutta suhteessa palkkoihin ja etuisuuksiin. Näkökulmasta riippuen palkkoja voi pitää joko ihan törkeinä tai varsin kohtuullisina, jos vertaa joihinkin sellaisiin johtajiin joilla on vielä suuremmat palkat. Tanskassa halutaan laillistaa kannabiksen myynti, koska jos sitä myisi valtio niin se aiheuttaisi vähemmän pahaa kuin jos sitä myy rikollinen. Tällaiseen vertailuun sorrun itsekin esimerkiksi autolla ajaessani, kyllähän minä voin vähän ajaa ylinopeutta kun toiset kaahaa kuin kaistapäiset.Tällainen vertailu jättää silti vähän ikävän jälkimaun, jotenkin se nyt ei mennyt ihan oikein.

Kun ympäristöaktivisti Sini Saarela tänään vapautettiin venäläisestä vankilasta häneltä kysyttiin mitä hän haluaisi ensimmäiseksi tehdä. Hän vastasi iloisesti että halusi halata kaikkia rakkaitaan ja kiittää kaikkia jotka ovat häntä tukeneet. Moni ehkä odotti toisenlaista vastausta. Eikö noin pitkä aika venäläisessä vankilassa ja niin epäoikeudenmukainen tuomion uhka tehnyt häntä katkeraksi? Eikö hän tuntenut tulleensa väärin kohdelluksi puolustaessaan puolustuskyvytöntä luontoa. Eikö hän janonnut kostoa ja hyvitystä. Eikö hän verrannut elämäänsä tuona aikana meidän muiden elämään jotka saimme nukkua omissa sängyissämme ja tehdä työtä oman hyvinvointimme eteen? Ei, Sini Saarela vertasi todennäköisesti itseään niihin muihin joita oli tavannut vankilassa ja jotka kärsivät siellä vielä pitempään. Hän ajatteli tosiaankin todennäköisesti Arktisen alueen luontoa ja totesi oman kärsimyksensä siedettäväksi sen tuhoutumisen rinnalla. Ja vielä, hän ajatteli rakkaitaan ja ystäviään ja vertasi tilannetta siihen ettei heitä olisi. Sini Saarelalla oli oikea asenne vertailuun.

ML

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Aava- Ulappa päättyy sunnuntaina!



 
Kipin kapin katsomaan Kristiina Koskimies- Soinisen ja Alla Kerisalon hieno Aava- Ulappa päättyy sunnuntaina! Karaija auki pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA!
ML

Mielensä ilostuttaja


Oman mielensä pahoittaminen tai ilostuttaminen on yllättävän yksinkertaista. Näin pimeään aikaan marraskuussa, kun kenkä tuntuu puristavan, vaikkei se ole edes jalassa ja tuuli puhaltaa kylmästi vastaan sisätiloissakin, niin tuota jälkimmäistä tarvitaan ehkä enemmän.

Minulla on muutama varma oma konsti, meille kaikillehan toimii vähän eri jutut. Yksi jo parikymmentä vuotta hyvin toiminut, on muisto eräältä joululta. Minulle rakas pieni poika sai silloin helikopterin mummiltaan joululahjaksi. Helikopteri ilmeisesti täytti pojan kaikki toiveet. Se hetki oli sellainen klassikko, niitä elämän pieniä hetkiä, jotka vasta näin jälkeenpäin katsoen paljastavat koko suuruutensa. Minulla on valokuva siitä hetkestä, pienen pojan kasvoilla on niin kirkasta iloa, että se on riittänyt valaisemaan synkkiä päiviäni kahdenkymmenen vuoden päähän. Pian tuon joulun jälkeen mummi sairastui ja menehtyi sairauteensa, mutta juuri tuolla hetkellä mummi ja hänen syntymäpäivänään syntynyt poika, olivat pelkästään hyvin iloisia. Minun ei tarvitse enää edes katsoa kuvaa, se on syöpynyt verkkokalvoilleni.

Joskus kun alahuuli alkaa taas uhkaavasti roikkua, toinen tällaisena ”mielen- ilopillerinä” toimiva juttu on, että kuvittelen jonkun neljästä kissastani suoraan edessäni; silakan suolaamat suupielet leveässä hymyssä noissa viiksekkäissä kasvoissa. Heti alkaa hymyilyttää. Tai viime talvena tutuksi tullut Olli- Orava keittiön ikkunan takana pähkinöistä kiittämässä. Olen varma että tämä toimii, verenpaine laskee ja serotoniinin määrä verenkierrossa lisääntyy, mieli ilostuu. Ihan ilmaiseksi.

Näitä luontaislääkkeitä on helppo keksiä, askartele sinäkin niitä itsellesi purkillinen pimeän ajan varalle. Tarvittaessa niitä tarjoillaan myös Karaijassa, taas tänäkin viikonloppuna pe 11-18, la- su 11-16 Tervetuloa!
ML

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kenraalin tytär


Eräs mukava tuttavani on kunniakenraalin tytär. Kuulin juuri häntä nimitettävän sillä tavalla ja se kuulosti minusta erityisen juhlavalta. Kaikki eivät ehkä haluaisi tulla kutsutuiksi vanhempiensa ammattien tai arvon mukaan, mutta tietynlaista hienoa vastuuta siihen liittyy. Islannissahan on myös käytäntö, jonka mukaan lapsia kutsutaan heidän vanhempiensa tyttäriksi tai pojiksi. Kun identiteettiä näin muodostetaan edellisen sukupolven avulla, niin korostuisiko siinä vähän enemmän myös sen vastuu seuraavasta sukupolvesta? Kun tietäisin että lapseni joutuu kantamaan nimeäni, ehkä yrittäisin tehdä enemmän, ettei se koituisi hänelle taakaksi. Elämme individualismin kulta- aikaa, jokaisella tuntuu olevan oikeus maksimoida oman elämänsä olosuhteet parhaiksi mahdollisiksi. Ajattelemmeko oikeasti tarpeeksi myös tulevia sukupolvia?

Olen vakuuttunut siitä että materiaaliin ja aineeseen keskittynyt aikamme kehittyy kohti henkisempää kulttuuria. Teollisen tuotannon voiman ajat jäävät taakse. Ihmiset kuluttavat enemmän ja enemmän sähköisiä palveluita ja sisältöjä. Sama kehitys tapahtuu myös tieteissä ja suhteessa ihmiseen, ihmisen identiteetti muuttuu. Sen sijaan että tutkisimme ihmistä ainoastaan aineellisena olentona ja kemiallisten prosessien kautta, meidän on pian aika tunnustaa myös ihmisen henkisyys ja aineeton osa myös tieteessä.

Jos etsisimme identiteettiämme enemmän muista kuin omistamiseen ja materiaan liittyvistä asioista, säilyisi tämä pallomme paremmin tuleville sukupolville. Meidän ei tarvitsisi ryöstää viimeisiä raaka- aineita maan uumenista tai herkiltä arktisilta alueilta tai tuhota puhdasta ilmaa ja vettä energiaa tuottaaksemme.

Taidekin on usein materiaa, mutta ei koskaan massatuotantoa, eikä käsintehty ole koskaan ainetta ilman henkeä, sen voi hyvin aistia Karaijassakin.

 

Henkevää sunnuntaita, toivottaa koneistajan tytär.
ML

 

perjantai 15. marraskuuta 2013

Taiteilijat lähikuvassa

 
Kristiina Koskimies- Soininen on Helsingin yliopistosta valmistunut biologi. Ennen kuin taiteen tekeminen vei hänet kokonaan, ehti hän työskennellä tutkijana Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksella ja tulla äidiksi kolmelle lapselleen. Lapsesta asti piirtänyt ja maalannut Kristiina piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1986 ja sen jälkeen niitä onkin kertynyt komea määrä, toinen jo täällä Karaijassakin. Kristiina maalaa tekstiilivärein sienellä, siveltimellä ja sormin kankaalle. Inspistä töihinsä hän on hakenut kaukaa japanilaisilta mestareilta ja tankarunoudesta. Tasapainoisuutta ja rauhaa maalauksiin tarttuu kuitenkin luultavasti eniten hänestä itsestään. On todella taito osata pelkistää lintu niin, että sen luonne ja liike silti säilyy, vaikka detaljit ovat poissa, Kristiina sen osaa. Tämän erityisesti saaristoluontoa kuvaavan taiteilijan linnut pesivätkin meillä Karaijassa varmasti myös jatkossa.
Kristiina Koskimies- Soinisen töistä lisää; www.kolumbus.fi/siipipeili
 
 
 
Tämä toinen Lohjalla asuva taiteilija, Alla Kerisalo, jakaa kiinnostuksen saaristoluontoon Kristiina Koskimies- Soinisen kanssa. Alla on opiskellut Ateunemissa ja pitänyt lukuisia näyttelyjä vuodesta 1988 alkaen. Öljy- ja pastellimaalauksien lisäksi Alla tekee myös veistoksia eri materiaaleista. Niistä on tässäkin näyttelyssä mukana kaksi puusta tehtyä. Meri kiehtoo Turun saaristossa kesiään viettävää Alla Kerisaloa. Maalauksiinsa hän on ikuistanut voimakkaita valoja saaristosta. Herkkyyttä taas voi ihan koskettaa puisessa veistoksessa joka on löytö Lohjan saaresta. Alla Kerisalo maalaa myös ikoneja.
Länsi- Uudella maalla Alla Kerisalo tunnetaan myös Taiteilijaseuran toiminnasta sekä Lohjan seurakunnan ohjaajana "Avoin ateljee" ryhmissä.
 
Aava- Ulappa Kristiina Koskimies- Soinisen ja Alla Kerisalon näyttely on esillä meillä Karaijassa 24.11. saakka pe 11-18, la- su 11-16 TERVETULOA!
 
ML

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Karaijassa aloitettiin Joulun odotus

Maaluksia: Pekka Saikko, Tom Björklund, Hannu Nikander, Bilga Brax, Maarit Lassila, keramiikkaa; Hellevi Koistinen, Annikki Anttila ja Ulla Fogelholm, lasia Soda Shop, kattokruunu Tarja Rautiainen, tyynyt Senja Martikainen, kudotut Karin Heikkilä, Onnellisen lampaan taljat Marieberg ja vanhat huonekalut, lamput ja peili myös myynnissä. 

Lasia Soda Shop, Sillihaarukka Tina West, keramiikkaa; Tiina Nykyri, Irma Weckman, Sarit Koivukoski ja Maarit Lassila

Veistos Annikki Anttila, lasit Soda Shop, teekuppi Ulla Fogelholm, kynttilänjalat Karin Gottberg- Ek

Schaali Karin Heikkilä

Lasityöt Ulla Haverinen

Maisemamaalaukset Alla Kerisalo ja Lintumaalaukset Kristiina Koskimies- Soininen

Maalaukset Kristiina Koskimies- Soininen
 
Sunnuntai aamuna tulin aikaisin navettaan, valmistelemaan ja viimeistelemään, numerolaput maalauksiin, glögit kattilaan, tulet kynttilöihin. Ensimmäiset vieraat koputtelivat ovella jo hyvissä ajoin ennen yhtätoista ja kun kello lähestyi kahta, alkoi iloisten ihmisten pulpahtelu ovelta. Navetta täyttyi naurulla ja halauksilla, glögin tuoksulla ja pipareiden. Tunnelma oli niin lämmin ja hieno että joulun odotus ei voisi paremmin enää alkaa. Me pimeän ilmaston ihmiset niin tarvitsemme tätä joulun juhlaa valoa tuomaan ja elämästä muistuttamaan, ketään ei saa jättää, kaikki ovat tervetulleita.
Kiitos upeille taiteilijoillemme ja maailman mukavimmille vieraille,
Hyvää Joulun odotus aikaa!
ML
 
Karaija on auki Marraskuussa pe 11-18, la- su 11-16, Joulukuussa ti-pe 11-18, la-su 11-16
TERVETULOA!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ensimmäiset joulunäyttelyt avataan sunnuntaina!

kuvassa Ulla Haverisen lasityö
 
Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!
Karaija on kiinni lauantaina 2.11.
Sunnuntaina 3.11. klo.14-16 juhlitaan ensimmäisten joulunäyttelyiden alkua. Meillä avataan Kristiina Koskimies- Soinisen ja Alla Kerisalon maalausten yhteisnäyttely Aava- Ulappa sekä Karin Heikkilän ja Ulla Haverisen mininäyttelyt. Lisäksi mukana on kotimaista käsityötä yli sadalta kotimaiselta tekijältä joulunäyttelyssämme Joulun koti.
 TERVETULOA!
ML