Tänä kesänä
Galleria Karaija tempaisee ”aironsa aaltoon” Itämeren puolesta. Itämeri, joka
meistä katsoen on enemmänkin lännessä, on meille elintärkeä. Paitsi kalaa ja
äyriäisiä, se antaa meille myös hengen ravintoa ja liikkumisen vapautta.
Itämeri on myös väylä, jolla kohtaamme kaikki naapurikansamme ja vastaanotamme
vieraamme. Jos kuvitellaan että Itämerta ei olisi, rajamme olisi kiinni
Venäjässä, Virossa, Tanskassa ja Ruotsissa, miten toisenlainen olisikaan koko
identiteettimme. Suomi on ylpeä kauniista saaristostaan ja koko rannikostaan
merenkurkkuun asti.
Minäkin olen
ylpeä tämän kesän taiteilija joukostani, jokainen heistä oli heti halukas
osallistumaan Karaijan kesämereen. Yhdessä osallistumme myös WWF: n Merenneito
projektiin Itämeren puolesta.
Merihelena Leskinen on taiteilija, jonka kautta koko
näyttely sai aika paljon muotonsa, niin vahva on hänen näkemyksensä asiasta.
Merihelena on stadilainen ( asuu perheineen nykyään Lohjalla) ja purjehtija 3.
polvessa. Merihelena purjehti ensimmäisen kerran 3 kk:n vanhana pahvilaatikossa
Ahvenanmaan ympäri isänsä Hai- vene Helenan turkilla (lattialla) jonka mukaan
hän sai nimensäkin. Merihelena muistaa tarkasti hetken, jolloin hänen
merimaalarin uransa alkoi, se oli 9 vuotiaana, 9 boforin syysmyrskyssä A- vene
Elisan keikkuvassa istumalaatikossa. Ketchi s/y Irma Esmeraldan kippari hänestä
tuli 22 vuotiaana ja sen jälkeen hän on hakenut aiheita maalauksiinsa 30 vuoden
ajan yli 40.000mpk, mm. kuukauden mittaisella Atlannin purjehduksella.
Parhaillaan Merihelena maalaa suurta Suomen meret- Finska hav kokoelmaa, koska
purjehdittuaan niillä vuosikaudet yksin 3
lapsensa ( mies oli ulkomailla töissä) ja koiransa kanssa, hän tietää miltä ne näyttävät, jos sinäkin
haluat sen nähdä, tervetuloa Karaijaan katsomaan!
No merihän on
meidän kaikkien oma, jokaisella on oma tapansa tuntea se. Toisenlaista
näkemystä siitä edustaakin Lahden taideinstituutista oppinsa hakenut Hanne Juga, toinen stadilainen
taiteilija joka kertoo olevansa havaintomaalari jolle meri on rakas elementti.
Hanne katselee, haistelee, kokee merta, viipyilee vesien tuntumassa ja saa
siitä aiheet maalauksiinsa. Hanne voi lumoutua väristä, maisemasta tai
graafisesta linjasta ja romantisoida maalauksissaan olioita, länttejä, välkkeitä
ja jätöksiä. Lavastemaalarinakin toiminut kuvataiteilija Hanne suhtautuu täysin
ennakkoluulottomasti materiaaleihinsa ja onkin kehittänyt ihan oman
tekniikkansa vanhoille puulevyille, lyöntimetallilla, pigmentillä, sellakalla
ja öljyvärillä. ” Haluan tehdä maalauksia, joita on hyvä katsoa ja joihin
kokija voi uudelleen palata” hän kertoo. Sen olen voinut itsekin todistaa jo
monta kertaa Karaijassa, kävijät palaavat Hannen maalauksiin ja löytävät niistä
itselleen tärkeitä asioita, moni onkin sanonut että niihin ei varmaan koskaan
väsy ja sehän pätee myös meren katselemiseen.
Viipurissa
syntynyt ja Kotkassa asuva ja työskentelevä taiteilija Elisa Heinonen puolestaan maalaa akryylilla kankaalle kauniin
seesteisiä näkymiä. Suomen Taideakatemiassa koulutuksensa saaneen taiteilijan
näyttelyluettelo on vaikuttava, Suomen lukuisien näyttelyiden lisäksi Elisa on
osallistunut ahkerasti näyttelyihin myös ulkomailla, euroopan lisäksi mm.
Kiinassa ja Koreassa, viimeksi Pariisin taidemessuilla Carrousel du Louvressa
2012. Ulkomailla hän varmasti erottuukin hyvin suomalaisen tuntuisen viileän ja
rauhallisen väriskaalansa ansiosta. Elisan maalauksen edessä moni on
seisahtanut, vetänyt henkeä ja huokaissut syvään, niissä mieli lepää.
Maalausten
lisäksi ja virkistykseksi meillä on mukana myös grafiikkaa. Taidegraafikko Susanna Suikkari on tästä
vierasjoukosta ehkä tutuin taiteilija Karaijan yleisölle. Tämä espoolainen
taiteilija on tullut meille rakkaaksi hauskoilla ja elämän myönteisillä
metalligrafiikan töillään. Susanna on saanut koulutuksensa Taideteollisessa
korkeakoulussa ( nykyinen Aalto yliopisto)
ja on myös ahkeroinut komean näyttelylistan myös ulkomailla aina Japania
myöden. Susanna on tunnettu erittäin ammattitaitoisesta ja tarkasta
tekniikastaan, mutta myös huumori on hänen töissään useimmiten läsnä. Tänä
kesänä nähdään ilmeikkäiden veden eläjien lisäksi myös yksi ihan uniikki vedos,
joka eroaakin muista myös herkkyydellään.
Toinen meille
tuttu taiteilija on Vantaalla asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä Eila Oksanen. Eila on ollut jo niin
monta kesää mukana, että kesää ei taida enää ilman Eilaa meille tullakaan. Eila
on uskomaton työmyyrä, joka on taas onnistunut loihtimaan upeita tunnelmia
materiaaliinsa, joka hänellä on pronssi. Aiheita ja innoitusta töihinsä Eila on
saanut paitsi lapsuutensa kokemuksista, myös Aale Tynnin runoudesta. Juuri tuo ”Kaarisilta”
työ onkin ollut monelle kävijälle mieleinen. Itsekin olen aina ihaillut
nimenomaan Eilan kaarimuotoja, jotka ovat niin yleviä ja jänteviä. Kaariteema
jatkuu myös Eilan suurikokoisimmassa työssä ”Itämeren kehto”, jonka upea suuri
kaari voisi olla Itämeren tyrsky ja kalojen kehto tai vaikka merenneidon
pyrstö.
Sokerina
pohjalla meillä on sitten vielä kaksi lasinpuhaltajaa. Näiden taitajien
löytyminen onkin ollut minulle suuri ilon aihe. Vanhempi ja kokeneempi heistä
on Kari Alakoski, joka on
suorittanut lasinpuhaltajamestarin erikoisammattitutkinnon, näitä suorituksia
on meillä Suomessa vain viidellä ihmisellä. Harvinaisesta taidosta kertovat
kyllä Karin työtkin. Kari on syntynyt Iittalan lasitehtaan kupeeseen ja
seurannut sinne vanhempiensa jalan jälkiä. Ahkeran työnsä ansiosta hän on
saanut puhaltaa kuuluisimpien muotoilijoidemme mm. Kaj Frankin ja Tapio
Wirkkalan malleja. Hän on saanut myös paljon vaikutteita italialaisesta
lasinpuhallustaiteesta, nuo Venetsian vaikutteet näkyvät mielestäni hienosti myös
Elävän meren töissä.
Lasinpuhaltaja Marja Hepo- Aho taas on saanut
koulutuksensa Ruotsin Riksglas- koulussa Orreforsissa. Marjan yritys on
nimeltään Mafka ja hän puhaltaa työnsä saman Verstakon työtiloissa Riihimäen
entisen lasitehtaan tiloissa, joissa Karinkin työt syntyvät. Marja on
saavuttanut jo paljon hienolla työllään ja kauniilla muotoilulla, hän on
osallistunut näyttelyihin ja seminaareihin myös ulkomailla ja tekee
opetustyötä. Vuonna 2012 hänet valittiin Vuoden nuoreksi kädentaitajaksi ja
tänä vuonna hän on Riihimäellä vuoden nuori taiteilija. Marjan laseissa on
taikaa, jotain uutta, jotain vanhaa, jotain vastustamatonta.
Mukana on myös muutama akvarelli ja keramiikka veistos omalta työhuoneeltani. Akvarellit ovat puhtaasti fiilistelyä aina rakastamaani merta kohtaan. Saveen tarttui tällä kertaa muistoja ja ajatuksia lapsista meren äärellä, minulle tärkeiden lasten kanssa vietetyistä kesistä ja toivottavasti monista tulevista, tulevien sukupolvien merikesistä. Sileän ja auringon lämmittämän rantakallion kolossa, on niin hieno kuunnella lokkien kirkua ja laineiden loiskua, mutustella eväsleipää suolaisilla sormilla ja haaveilla avarasta ja onnellisesta elämästä.
Isot maisemat Elisa Heinonen, keskellä olevat maalaukset Hanne Juga ja lasityöt Kari Alakoski
Takana maisema Merihelena Leskinen, vieressä Hanne Jugan maalaus ja edessä Eila Oksasen veistos.
Hanne Juga
Grafiikka Susanna Suikkari, akvarellit Maarit Lassila
Marja Hepo- Aho
ML