Kesänäyttelyssämme on tänä vuonna erityisen paljon
grafiikkaa. Se on myös todella korkealaatuista, kun mukana on useampi
grafiikkaa opettavakin taiteilija.
Karin Björklund- Rissanen on paikallisia voimia,
kuvataideopettaja ja graafikko, hänestä kirjoitinkin jo aiemmin.Grafiikkaa
Karinilta on kesänäyttelyssä erilaisia ötököitä ja muita teoksia
Taidelainaamon puolella.
Piia Lehti on iloinen uusi lisä Karaijan kasvavaan
taiteilijajoukkoon. Piian kauniit ja kertovat työt on otettu meillä tosi hyvin
vastaan. Salossa asuva nuori taiteilija on jo ehtinyt tehdä vaikuttavan uran
taiteen maisterina, näyttelyjä on kertynyt koti- ja ulkomailla jo pitkä lista.
Piia kertoo pyynnöstäni ja tämän kesän töistään niin hienosti että lainaan
häneltä suoraan tähän; Kuvien tekeminen on minulle kuin palapelin kokoamista
uudelleen, omilla säännöilläni. Leikin rooleilla ja ruumiillisuudella, häivytän
ihmisen, eläimen ja kasvin rajaa. Yksi tärkeä teema teoksissani onkin ihmisen
ja luonnon suhde: ihminen osana luontoa ja luonto osana ihmistä. Haluan leikkiä
ajatuksella: Mitä jos kaikella elävällä elämällä olisi tietoisuus ja tunteet.
Mitä jos meillä onkin luontoon jokin sellainen maaginen yhteys, joka ei ole näkyvää
eikä käsinkosketeltavissa. Miten sitä voisi kuvata?
Toinen virkistävä ja vaikuttava uusi tekijä on Teija Lehto.
Teijakin on ammattitaitonsa hankkinut, Kankaanpään taidekoulusta ja Turun
ammattikorkeakoulusta. Samoin kun Piia, Teijakin on koonnut pitkän listan
näyttelyitä ansioluetteloonsa. Myös Teija kertoo työskentelystään tähän kesän
näyttelyyn itse kaikkein parhaiten;
Puupiirroksissani
on kukkia. Lapsuuteni kesiin kuului olennaisesti kukkien läsnäolo, pientareiden
lajipaljous, värit ja tuoksut, kotipuutarhan perennojen hehku. Keräsin kukkia
maljakkoon ja sidoin niistä seppeleitä. Kukkien hetkellisyys korosti kesän
hetkellisyyttä, kukkiin tiivistyi kesän koko väkevyys ja intensiivisyys, elämän
huikea yltäkylläisyys. Metalligrafiikkani keskittyy mustikoihin. Huomaan, että
mustikoista on tullut minun kuviini oikein kestoaihe. Syitä on varmaan monia.
Kasvoin maalla, jossa metsä ja mustikat olivat lähellä. Pidin ja pidän niiden
poimimisesta. Se on niin hidasta puuhailua, että mielenkin on pakko asettua ja
suostua rauhoittumaan – mindfulness harjoitusta parhaimmillaan. Pidän
mustikoiden himmeänsinisestä väriasteikosta, pidän niiden pyöreästä muodosta,
pidän niiden mausta. Mustikat nostattavat myös mieleeni kauniita muistoja
lapsuuden kesistä.
Vielä yksi graafikko mahtuu tähän joukkoon ja hän onkin
sokeria pohjalla, Karaijan kävijöille jo vanha tuttu Esko Railo. Eskon töistä
ei puutu huumoria eikä elämäniloa. Niitä ei myöskään ole olemassa ilman
lintuja. Sitä voi joutua hetken etsimään, se voi olla piilossa tai aivan
edessä, mutta lintu siellä aina on. Tämä kovakuntoinen ja arvostettu
opettaja pitää kuntoansa yllä mm. pelaamalla senioriliigassa jalkapalloa, mikä
näkyy myös usein hänen grafiikassaan. Eskon työt ovat elämää täynnä,
niistä voi lukea lukemattomia tarinoita. Porissa asuva taiteilija on potkinut
pitkälle ja saavuttanut jo tunnustetun ja arvostetun aseman maamme
taidegraafikoiden joukossa.
Grafiikkaa, kehystettynä ja vedoksina, myytävänä ja
Taidelainaamon kautta vuokrattavana Karaijassa 23.8. asti, nyt heinäkuussa
ma-pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA!
Pioni Teija Lehto
Yhteinen historia, Piia Lehti
Kottaraisia ja Oskun autoja, Esko Railo
ML