Miksi taidetta ei tarvitse ymmärtää.

Helsingin sanomien toimittaja Ilkka Malmberg aloitti virkistävän keskustelun taiteen ymmärtämisestä. Yrityksistään huolimatta hän ei ollut ymmärtänyt esim. Kaija Saariahon musiikkia. Tunnustan, en minäkään. Voin tunnustaa myös että en ymmärrä paljonkaan myöskään Higgsin bosonista eli hiukkasfysiikasta tai Endokrinologiasta eli umpirauhasten sairauksista. Eikä näiden tunnustusten tekeminen hävetä yhtään.

Miksi juuri taiteen kaikkien muotojen ymmärtämättömyyttä pitäisi hävetä? Tarkoittaako se sitä, että taide lähtökohtaisesti on jotakin niin yksinkertaista että sitä täytyy kaikkien ymmärtää? Jos niin olisi niin taiteilijat olisivat juuri tehneet pari tuhatta vuotta ihan turhaa työtä, ala ei olisi kehittynyt ollenkaan. Onhan selvää että se mitä ei ymmärrä, ärsyttää, mutta ei Esko Valtaojaakaan haukuta tekotähtitieteilijäksi vaikka hänen esittämänsä kaavat eivät heti aukenisikaan jokaiselle yrittäjälle.

Kaikille nyt tiedoksi että taide on julistettu vapaaksi aikoja sitten, sillä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, sen ei tarvitse edistää tai palvella mitään taloudellisia, henkisiä tai muitakaan intressejä, riittää että se on taidetta. Siitä mikä sitä on, on myös vapaus kiistellä. Taiteella täytyy siis olla mahdollisuus myös kehittyä, jos ei ole sattunut seuraamaan esimerkiksi tanssitaiteen kehitystä pitemmältä ajalta niin voi varmaan tulla vähän yllätyksenä sen uusimmat muodot. Ihmisellä on tietysti luontainen tarve ymmärtää, siksi me luokittelemme ja järjestelemme, määrittelemme. Yleensä on kuitenkin niin, että mitä vähemmän johonkin asiaan on perehtynyt, sitä yksinkertaisempi tuon asian määrittely on. Eikä jokainen voi millään olla perehtynyt kaikkeen. Sitäpaitsi taiteelle on juuri ominaista irrationaalisten yhteyksien löytäminen, jonkin uuden ja erilaisen kehittäminen, eihän se sitä olisi jos kaikki sen heti ymmärtäisivät.

Toki taiteella VOI ja SAA olla muitakin tehtäviä ja sen tekemiseen useita motiiveja. Joskus tuo uudistamisen ja kehittämisen halu muodostuu kuitenkin tärkeimmäksi motiiviksi tehdä, siitä tulee itsetarkoitus. Se voi silti muodostua ajan pitkässä ketjussa arvokkaaksi osaksi jotain pitempää kehityssuuntaa joka synnyttää täysin ainutkertaisia ja ikirakastettavia taideteoksia.

Aikalaisten taidetta on aina hyvin vaikea arvottaa ja ymmärtää koska perspektiivi on vain yksinkertaisesti liian lyhyt. Aika kuitenkin näyttää mikä jää henkiin, mistä tulee klassikko ja ketä rakastetaan. Parhaimmillaan taide toimii, se nostaa, herättää ja vaikuttaa. Se voi myös järkyttää, ravistaa, lohduttaa tai ylevöittää, se voi jopa antaa elämälle tarkoituksen.

Ota siis riski ja anna taiteelle mahdollisuus, äläkä häpeä jos et ymmärrä, pyydä apua tai siirry seuraavaan, vita brevis ars longa!

Lauantaina taas Karaijassa, tervetuloa! ML