Tunnustan nyt julkisesti että olen ottanut Karaijaan alivuokralaisia, vuokranantaja Inkoon seurakunnalta lupaa kysymättä. Toivon että tämän laatuiset laupeuden teot siellä anteeksi annetaan, varsinkin kun kyseessä on erittäin hyvin käyttäytyvät alivuokralaiset. Vuokrasopimuksia ei ole kyllä kirjoitettu ja muutenkin järjestely perustuu molemmin puolin vallitsevaan luottamukseen ja hyvään tahtoon, kyseessä ovat nimittäin hiiret.
Navetta on liki 200 vuotta vanha, se on seissyt uljaasti paikallaan jo usean ihmissukupolven ajan. Puhumattakaan hiiristä. Mikä minä siis olen katkaisemaan niin pitkiä perinteitä. Itseäni viisaammilta olen oppinut että elämän virrassa viisaampaa on hyväksyä tosiasiat ja sitten toimia sen mukaan. Sen ovat hiiret tienneet jo kauan ennen meitä galleristejä. He eivät puutu gallerian käytäntöihin millään tavoin, eivät jätä itsestään minkäänlaisia merkkejä, siksi minäkin olen päättänyt olla puuttumatta heidän toimiinsa. Ai mistäkö tiedän että he ovat siellä? No sanotaan että asia on ns. perimätietoa edeltäjiltäni sekä yksi varastossa tyhjennetty pähkinäpussi...no ok tunnustan, jätin niille myös joulupiparit ja toivotin hyvää joulua kun aaton aattona suljin gallerian. Tämä hiirien ruokinta on myös perintöä äidiltäni, toivon ettei isä lue tätä. Galleristina olen myös muuttanut radikaalisti käytäntöjä asian suhteen edeltäjiini nähden, joten toivon todella että tämä yya- sopimus hiirien puolelta myös toimii.
Luin vastikään Suomen luonto lehdestä artikkelin jonka mukaan Suomessa asuu nykyään ihmisiä jotka elävät talvella sisätiloissa. Pakolliset matkat töihin tai päiväkotiin kuljetaan autolla, ovelta ovelle. On pakko myöntää että en itsekään kuulu varsinaisesti talviurheilulajien harrastajiin, mutta jaan kyllä tuon kirjoittajan huolen siitä että ihmiset kadottavat luonnollisen yhteyden luontoon ja tekevät sitten kauheita päätöksiä suhteessa luonnon suojeluun. Siksi haluan nyt omalta osaltani rohkaista jokaista pitämään yllä tuota suhdetta. Jos karhut ja hirvet pelottavat niin tutustu muurahaiseen, kasvata kukkia perhosille, seuraa sammakon puuhastelua tai tarjoa talviruokaa linnuille. Et tule katumaan!
Karaijassa kuulen päivittäin tarinoita upeista kohtaamisista luonnon kanssa, on kesyjä variksia ja harakoita, tuttuja kettuja tai jäniksiä. Monet odottavat hartaasti kohtaavansa ilveksen, joku on tutustunut kokonaiseen metsäkauris perheeseen. Kohtaaminen villin luonnon kanssa on aina elämys, se on meille myös tärkeä muistutus, emme omista tätä maapalloa, se kuuluu kaikille lajeille.
Ensi kesänä Karaijassa nähdään taas upea kesänäyttely; Lumoava luonto. Se tulee esittelemään monin taiteen keinoin suhdettamme luontoon, myös mielikuvituksellista sellaista. Tuskin maltan odottaa.
Luonnollista päivänjatkoa kaikille!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti