keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Työläs tulevaisuus


Laittauduimme tänään matkaan tarkoituksenamme juhlia seuralaiseni 50- vuotis syntymäpäivää. Meillä oli paremmat päällä ja yhteistä aikaakin fixattu koko iltapäivä. Tarkoitus oli syödä hyvin ja ylellisesti, maksoi mitä maksoi.

Siistissä ravintolassa ilmeettömät tarjoilijat kuittasivat tulomme ja valitsimme paikkamme. Pöydässä ei ollut ruokalistaa. Kaksi tarjoilijaa jäivät juttelemaan ovesta tulleen tuttavansa kanssa ja me yritimme pitää nälkäiset vatsamme aisoissa. Lopulta toinen tarjoilijatar tuli, hän luki harvinaisen innottomasti päivän lounasvaihtoehdot. Kun kysyin häneltä ruokalistassa olleen ruokalajin sisältöä, koska en anteeksi vain tuntenut alan termejä, hän vastasi minulle silmiään pyöritellen ja antoi ymmärtää maalaisuuteni. Tilasimme kiltisti, saimme ruuan ja söimme sen, varsin nopeasti, sillä ruoka oli hyvää, mutta sitä ei ollut tarpeeksi lautasella täyttämään vatsaa, vaikka hinta tyhjensi kyllä kukkaron. En tiedä oliko kukkaromme liian pieni vai vatsalaukkumme liian suuria. Kukaan ei tullut sitä kysymään, eikä laskua tarjottu. Lopulta nousimme pöydästä ja menimme itse maksamaan kassan luona seisseelle tarjoilijalle, joka onnistui toimittamaan tehtävänsä alusta loppuun ilman pienintäkään hymyä.

Tuli mieleen että onkohan meillä enää työn arvostus ihan entisellään. Tuli mieleen erään maahanmuuttajan kommentti televisiosta muutama ilta sitten, kun häneltä kysyttiin miksi maahanmuuttajat usein ryhtyvät yrittäjiksi. Kaukoidästä muuttanut nainen vastasi että koska maahanmuuttajat ovat valmiimpia tekemään pitempiä työpäiviä kuin suomalaiset ja yrittämään enemmän. Maahanmuuttajia on tietysti erilaisia niin kuin on suomalaisiakin.  Mutta tuli vielä mieleen toinenkin kommentti takavuosilta, kun suomalaiset muuttivat siirtolaisiksi Ruotsiin. Ruotsissa suomalaiset tunnettiin ahkerina työmiehinä ( ja naisina), jotka olivat valmiimpia työskentelemään pitempiä päiviä ja raskaammissa töissä kuin ruotsalaiset. Tuli mieleen vielä kolmaskin kommentti, eräs ystäväni sanoi kerran että jos hän olisi työuransa alussa, lähtisi hän ehdottomasti nyt Kiinaan sitä tekemään, koska siellä on nyt päällä oikea innostus ja henki.

Itse voisin sanoa että minulla on kokemusta työn tekemisestä lapsellisen ihmisen kehossa. Vaikka mieluiten vain leikkisin ja loisin, niin olen oppinut myös tekemään töitä. Joitakin työn syrjiä ei vain koskaan opi rakastamaan, kun taas toisia ilman ei voisi elää. Haluaisin uskoa että työstä kuin työstä voi löytää myös jotain hyvää jos oikein vaivautuu etsimään. Työssä ihmisten kanssa asenteella voi olla vuoria siirtävä voima. Voisimmekohan me luoda tänne Suomeenkin vielä oikean innostuksen ja hengen, arvostuksen työhön.

 

Työlästä illan jatkoa!

ML

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti