keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tunne palaa, vapise järki, eli ROMANTIIKAN PALUU

Oletko joskus herännyt omista ajatuksistasi, haaveellinen katse silmissäsi, kuin toisesta todellisuudesta? Onko sinun innostustasi, ihailuasi, suruasi tai jotain muuta ylitsepursuavaa tunnettasi hyssytelty tai höpsytelty. Tai tunnetko merkillistä ja syvältä pulppuavaa kunnioitusta luontoa kohtaan, meriä ja metsiä, syviä järviä, sumuisia aamuja?  Ei hätää, sinä olet vain romantikko.

Juuri nyt meillä romantikoilla ei ole mitään hätää, ei edes hävettävää, sillä ennustan että pian romantiikka on taas muotia! Eikä tämä perustu pelkästään sille tosiasialle että Sinebrychoffin taidemuseossa nähdään parhaillaan kokoelma romanttista taidetta. Romantiikalle on nimittäin taas tilausta.

Kun Romantiikan aikaa edellisen kerran elettiin 1700 -luvun lopulta n. 1830 - luvulle, niin se sai alkunsa vasta reaktiona valistuksen ajan järjen ja rationalismin palvonnalle. Kuulostaako tutulta, siihen aikaan elettiin teollistumisen aikaa, uskottiin koneisiin ja kovaan faktaan. Me taas olemme juuri kokeneet voimakkaan "elektronisoitumisen" ja takana on vuosituhannen vaihde jolloin korostettiin ikuisia materiaaleja terästä ja betonia, harmaa oli kaiken kattava muotiväri. Lisäksi luonnonvarojen hyödyntäminen ja kaikenlaisten elollisten eläinten rikollinen hyväksikäyttö saa nyt vaan kertakaikkiaan riittää.

Edellisen kerran William Morris niminen viisas mies perusti Englannissa Arts and Grafts Movementin, nostaakseen käsityön arvon uudelleen sille kuuluvaan asemaan. Täsmälleen saman asian puolesta taistelemme me käsityöläiset ja taiteilijat edelleen ja entistä ajankohtaisemmin. Meidän ajassamme tuotteita ei ainoastaan tuoteta koneilla vaan myös ihmisillä kuin he olisivat koneita.

Näen siis tässä romantiikan uudessa tulemisessa paljon toivoa, ehkä me ihmiset vihdoinkin lakkaamme pitämästä itseämme järjen jättiläisinä ja opimme paremmin kommunikoimaan ympäröivän luonnon kanssa. Sanokaa siis mitä sanotte, minä pukeudun vihreään veluuriin, pitseihin ja nutturoihin ja lähden syyskuiseen aamuun sumun metsästykseen.

Tulevana viikonloppuna on vielä viimeinen tilaisuus nähdä Art of Roxu.

Lokakuussa meillä Karaijassa tehdään remppaa ja haaveillaan joulusta, galleria on auki lauantaisin ja esillä on yksityiskokoelma vanhaa taidetta, luvassa siis romantiikkaa,

Tervetuloa!

ML

2 kommenttia:

  1. Sandra Svartström27. syyskuuta 2012 klo 8.42

    Kirjoitat niin kauniisti Maarit! Ja toivottavasti ennusteesi toteutuu, myönnän olevani kans romantikko - enligt din kategorisering, åtminstone.

    VastaaPoista