Elämän parhaat tavarat

Best things in life are not things- luin tämän ja myötänyökkäilin. Kaikkihan me tiedämme että parhaat asiat elämässä ovat ne rakkaat, ihmiset ja eläimet, terveys, puhdas luonto ja poutapilvet. Ei tavarat.

Sitä ei kuitenkaan ihan heti uskoisi, kun tarkastelee hetken tämän ihmiskunnan edesottamuksia, tai ihan vaan itseään ja kotiaan. Mitä kaikkia varusteita me jo pelkästään kannamme mukanamme, silmälaseista rakkolaastareihin, henkilökohtaiset tarvikkeet ja apuvälineet laajentavat persoonallisuuttamme, liittävät meidät muihin. Rannekellolla ei enää kukaan pärjää, nyt täytyy olla kännykät, läppärit ja navigaattorit. Kotimme on nykyään varusteltu mitä monipuolisimmiksi hyvinvointi- työ- kasvatus- ja  viihdekeskuksiksi. Omani myös lähihistorialliseksi museoksi ja erilaisten materiaalien sijoituspaikaksi. Kodeissamme on jo käsittämätön määrä tavaraa yhtä ihmistä kohden. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki, tavaraa on myös julkisissa tiloissa, tehtaissa ja varastoissa, sitä on kaupoissa ja kellareissa. Tavaraa on osina ja materiaaleina, uutena ja käytettynä, aitona ja kopioina, ehjänä ja rikkinäisenä, tarpeellisena ja tarpeettomana. Tavaraa ajelehtii suunnattomina roskalauttoina maailman merillä ja haisee valtavina vuorina kaatopaikoilla. Tavara on kuona- ainetta jota tuottaa vain yksi laji maapallolla - ihminen.

 

Best things in life...mutta miksi me ihmiset sitten käytämme niin paljon aikaa, energiaa ja luonnonvaroja tavaroihin? Jopa orjuutamme itseämme ja toisiamme niiden takia?

Ihmisellä on monta suhdetta tavaraan. Niin paljon kuin olenkin aina kadehtinut ihmisiä jotka laulavat kuorossa, hoitavat toisia ihmisiä, viljelevät maata tai tekevät jotain muuta sellaista josta ei synny lisää tavaraa, olen aina tiennyt että olen käsityöläinen. Aivoni ovat liittoutuneet käsieni kanssa ja yllyttävät toisiaan toimintaan. Aivoni eivät anna periksi ennen kuin jotain konkreettista on syntynyt ja yhdestä tekeleestä syntyy heti uusi idea ja niin syöksykierre on valmis. Ehkä tällaiset tapaukset osataan tulevaisuudessa diagnosoida ja hoitaa, mutta ihmisellä on monta muutakin suhdetta tavaraan ja materiaan.

Melkein jokaisessa meissä asuu pieni keräilijä, aktiivinen tai passiivinen. Vaikka et aktiivisesti keräisikään kirjanmerkkejä tai traktoreita saatat silti olla passiivinen parittomien sukkien tai käytettyjen paristojen keräilijä.

Tavara voi myös toimia erilaisten tunteiden ilmaisuvälineenä tai korvikkeena, se voi tuoda turvaa tai luoda läheisyyttä. Tavara on niin syvällä kulttuurissamme ja kehityksessämme, että siitä irti pääseminen ei ole enää helppoa. Perustuuhan länsimainen ja nykyään pitkälti itämainenkin talousjärjestelmäkin erilaisten tavaroiden ja hyödykkeiden ostamiseen ja myymiseen. Sitä mukaa kuin elintaso maan köyhemmissä osissa nousee, tavaran määrä kasvaa ja vähitellen luonnonvarat loppuvat. Kun me täällä hyvinvointivaltiossa jo ähkimme tavaran paljoutta, kehitysmaissa tavarasta vielä haaveillaan.

Halvin ja hyödyttömin tavara on kaikkein haitallisinta. Myös pitkät kuljetusmatkat saastuttavat. Hyvälaatuista tavaraa voi sen sijaan lähes loputtomasti kierrättää, joko sellaisenaan tai materiaalina uuteen. En usko että me ihmiset ihan heti irtaudumme tavarasta, mutta sitä valikoimalla voimme vaikuttaa. Työllistää ja säästää luontoa ja luonnonvaroja, niin että tulevatkin sukupolvet voivat vielä iloita tavarasta eikä ainoastaan hukkua sen alle.

 

Viisaita valintoja tällekin päivälle!

 

ML