Olin eilen sijaisena Inkoon kuvataidekoulussa. Kunnallisesti ja valtion avulla toimiva koulu on toiminut Inkoossa jo parikymmentä vuotta. Koulu on vanhassa, jo aikaa sitten parhaimmat päivänsä nähneessä rakennuksessa, jonka nuhruinen ja ahdas tila luo kuitenkin omalla tavallaan kodikkaan tunnelman taiteen tekemiseen. Koulun vakituiset opettajat Kaisa Eriksson ja Karin Björklund- Rissanen tekevät siellä todella arvokasta ja hienoa työtä. Koulu toimii viitenä päivänä viikossa, useammassa ryhmässä päivittäin. Se myös kaataa peruskoulujen välisiä kielimuureja koska taidetta tehdään molemmilla kotimaisilla kielillä samassa ryhmässä ja sulassa sovussa. Tänä vuonnakin siellä on tutustuttu mm. ihmisen anatomiaan, värioppiin ja klassiseen arkkitehtuuriin, aivan loistavin tuloksin.
Minua jännitti lasten tapaaminen pitkästä aikaa, omista kuvataidekoulun ope vuosistani on aikaa. Pian ovelta kuului kuitenkin reippaasti ensimmäinen Hei Maarit! Sinne sinkosi jännitys. Lapset olivat entisellään, energisiä, iloisia ja kiinnostuneita. Keskustelimme linnuista, kuuntelimme ääniä ja muistelimme kohtaamisia, yksi oli hoivannut lasiin lentänyttä Tiaista, toinen oli kuullut Käen kukuntaa metsässä. Kehrääjän kujerrus ja Huuhkajan huhuilu herättivät heti mielikuvituksen, savi alkoi muotoutua moniksi upeiksi linnuiksi, siinä samassa syntyi muutama oravakin, yksi koira ja merihirviö.
Jossain vaiheessa katseeni kiinnittyi pitkän pöydän päässä hiljaa istuneeseen pieneen poikaan, hän oli tässä ryhmässä ainoa joka puhui eri kieltä. Se ei silti näyttänyt haittaavan, suurella hellyydellä ja ihailtavalla keskittymisellä hän rakensi omaa Palokärkeään. Jo lyijykynä luonnos linnusta paljasti pojassa potentiaalin vaikka tulevaisuuden lintumaalariksi, Karaijallakaan ei siis ole hätä päivää kun tällainen sukupolvi on kasvamassa.
Kun vielä siivoilin jälkiä toisenkin ryhmän jäljiltä, kuului naapuri asunnosta vielä Musiikkikoulun soitantaa, vuorossa oli klassisen kitaran harjoituksia. Tuli niin hyvä ja lämmin mieli, että meillä, jokapuolella maata, toimii tällaisia pieniä taidekouluja jotka tarjoavat lapsille mahdollisuuden harrastaa. Että niissä tehdään sitä mitä niissä kuuluukin tehdä, kasvatetaan ihmisiä tuottamaan ja nauttimaan taiteesta, luomaan omaa kulttuuriamme myös tulevaisuudessa.
Antoisaa viikonloppua, Karaija auki taas huomenna lauantaina klo. 11-16 Tervetuloa!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti