Aivojen alkumeri

Mieleni pillastui taas aivojen automatiikkaa käsittelevästä dokkarista Teemalla.

Miten käsittämättömän hieno tietojen ja muistojen keskuspankki olkapäidemme varassa törröttää. Vain ihminen voi olla niin tyhmä, että arvioi ja hoitaa sitä enimmäkseen vain ulkopinnalta. Värjäämme ja muotoilemme hiuksia, silmiä, neniä ja suita, kun se varsinainen aarre on niiden sisäpuolella, aivoissa. Siis hetkinen…

Ihmisen mieli on valtameri. Sen syvimmässä kohdassa on niin syvää ja pimeää että sinne emme tuskin koskaan pääse näkemään. Sinne tallennamme ne tiedostamattomat muistot jotka olemme saaneet hyvin varhain tai kieltäneet kokonaan. Siellä on hyvin voimakkaisiin tunnekokemuksiin perustuvia muistoja, merihirviöitä jotka vaikuttavat vaikka emme sitä tiedostakaan. Toiset uskovat että siellä on myös kokemuksia edellisistä elämistä. Suuren mielen tsunamin kokeminen voi siis olla kohtalokasta.

Meremme on myös täynnä värikkäitä koralliriuttoja niiden yllä. Ne muodostuvat ja kasvavat impulsiivisen ja tietoisen mielen pitkäkestoisiksi muistojen varastoiksi. Niiden koloissa asustelee mustekaloja ja rapuja jotka käsittelevät sinne painuneita aineksia ja pöllyttävät pintaan pohjamutia.

Kirkkaissa pintavesissä uiskentelee monenlaisia otuksia, siellä työmuistimme käsittelee vastaanotettavaa dataa ja siirtää sitä joko ylös tai alaspäin. Näihin kirkkaisiin vesiin näkymä on vielä hyvä, mutta siellä ei mikään asustele kovin pitkään. Tämä kerros toimii niin että se valikoi uudesta tiedosta sellaista, joka vahvistaa jo aiemmin opittua, se välttelee suuria ristiriita tilanteita, jotta pohja sakka ei nousisi sitä sumentamaan.

Viimeisimpänä pinnalla, päällimmäisenä, purjehtii valtava määrä erilaisia aluksia. Ihminen pystyy kuulemma vastaanottamaan samanaikaisesti jopa 11 miljoonaa tietoyksikköä! Joista pystymme tietoisesti käsittelemään vain noin neljääkymmentä. Suurimman osan ympäristömme antamista impulseista hylkäämme siis jo täysin tiedostamattomasti. Auto pilotti ohjauksella. Silti se on osa toimintaamme ja kuluttaa siis myös energiaa ja voimia, rasittaa aivoja. Tiedostamaton toimii ennen kuin tietoinen ehtii lainkaan reagoida, se estää meitä esim. putoamasta veteen vaikka tanssisimme laiturilla.

Juuri nyt puhutaan paljon läsnäolosta, Mind fullnessistä. Voiko tietoisuutta siis lisätä?   Rasitamme nykyään aivojamme paljon entistä enemmän, koska työelämä on muuttunut pitkälti aivoelämäksi.  Vapaa aikanakin haemme viihdettä usein samoista aivoja rasittavista lähteistä, tietokoneesta tai televisiosta, sen sijaan että rasittaisimme lihaksiamme ja antaisimme aivojemme tuulettua raittiissa ilmassa ja väljempien virikkeiden ympäristöissä. Ruuhkaa aivoissa olisi syytä purkaa hiljentymällä. Ruuhka pintakerroksissa estää meitä tuntemasta syvempien virtojen viisautta, sellaista tietoa joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle ihmisen evoluutiossa. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa tarvitsemme uutta tietoa, mutta myös kykyä ja voimia erottaa mikä siitä on arvokasta.

Koska me kaikki olemme yksilöitä ja olemme keränneet keskuspankkiimme hyvin erilaisia kokemuksia, elämme mitä suurimmassa määrin harhaisessa todellisuudessa. Jokaisen ihmisen reagointi ja toiminta on hyvin yksilöllistä, vaikeasti ennustettavaa. Emme ole edes itse tietoisia kaikesta itsessämme. Valtamerissämme on valtavasti elämää, pelkojen ja traumojen lisäksi meriemme pohjissa makaa sinne uponneita aarteita jotka vain odottavat että joku sukeltaisi ne esiin.

Tyyntä viikonloppua!

ML