Päivänsini niminen köynös kasvi kiersi kerran kärhönsä suloisesti ja hellästi käsivarteni ympärille, siihen aikaan kun vielä oli aikaa lukea Hesari kannesta kanteen sunnuntai aamuna terassilla. Se oli mitä ystävällisin ele kasvilta. Toisen kerran kultasiipinen sudenkorento istui olkapäälleni tekemään lähempää tuttavuutta. Uskon että ihmisen paras ystävä voi olla ihan mikä eläin tahansa, tai miksei kasvikin, vaikka se nurkassa kököttävä Jukka palmu, joka uskollisesti odottaa sinua kotiin joka päivä.
Minulle se kuitenkin sattuu olemaan kissa. Kissa nyt vaan kuuluu elämäni käsikirjoitukseen. Onneksi vanhemmillani oli jo varhain kykyä huomata se, ehkä sitä hiukan auttoi se että olin tapetoinut huoneeni kissa kuvilla, pieneksi vinkiksi. Ilmoitin jo tuolloin varhaisina vuosina meneväni naimisiin vain, jos sulhanen sattuu olemaan kissa ( lähelle totuutta osuinkin). Olen aina ihaillut kissojen itsenäisyyttä, suloista olemusta ja pehmeää liikettä. Vähän arka ja kömpelö kun olen. En lakkaa ihmettelemästä miten kissa voi hypätä lattialta korkealle työpöydälleni täysin äänettömästi ja vaivattomasti, kaatamatta yhtään väripurkkia tai sotkematta valkoisia tassujaan. Tai miten se kiihdyttää nollasta sataan kahdessa sekunnissa, hyppää täyden rentouden tilasta nukkumasta ja saalistaa hiiren hampaidensa väliin. Niin paljon kun hiiren kohtalo siinä vaiheessa surettaakin, niin mikään ei voisi olla luonnon mukaisempi tapa pitää noiden jyrsijöiden kanta kontrollissa tällaisessa vanhassa talossa. Kyllä ne hiiret silti tanssivat polkkaa vintillä jonne kissat eivät pääse.
Koskaan ei ole tullut edes mieleeni kouluttaa kissaa, kuka nyt parasta ystäväänsä kouluttaisi. Hyviä neuvoja ja ohjeita olen sen sijaan saanut, jo edesmennyt kissani ilmoitti vanhaksi tultuaan hyvin selkeästi että tähän tulee nyt sisävessa ja siihen se tuli. Sisävessasta on ollut suurta hyötyä seuraavallekin kissa sukupolvelle, jonka kanssa olemme ottaneet tavaksi nukkua yöt sisällä. Hiekkalaatikkoa kissat oppivat käyttämään ennenkuin tottuivat kunnolla edes syömään kiinteätä ruokaa. Siihen ei tarvittu edes oppituntia, kuopan kaivuu alkoi välittömästi.
Suomessa tehty uusi tutkimus paljastaa kissan käytöksestä lohdullista tietoa niille, jotka ovat huolissaan kissasta petoeläimenä. Kissan kaulaan sijoitetuilla pienillä videoilla on saatu selville, että koti kissamme käyttää 80% ajastaan chillailuun ja lepäilyyn, loput 20 % se lähinnä peseytyy ja seurustelee, VAIN 3% ajastaan saalistaa. Lisäksi se liikkuu paljon luultua pienemmällä alueella. Toivon että tämä riittää rauhoittamaan pahimpia kissavihaajia.
Kissa ei välttämättä tule luokseni kun kutsun sitä, jos sillä sattuu olemaan parempaa tekemistä, mutta kun se sitten tulee ja käpertyy kainalooni kehräämään, saan todella tuntea olevani rakastettu. Eläimiä ja ihmisiä tarkkailtuani olen alkanut epäillä että näillä eläin seuralaisilla on meille erityinen sanoma. Eri eläinlajien ominaispiirteet kiehtovat eri ihmisiä, toiset ovat hulluina hevosiin, jotkut lampaisiin tai lehmiin. Olipa eläin sitten kissa, koira, käärme tai vaikka Tarantella, uskon että keskinäinen kunnioitus ja rakkaus voi todella tehdä siitä ihmiselle parhaan ystävän.
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti