Mieleni riehaantui taas eilen Prisma dokumentista. Kun juuri ylistin hitautta, täytyy nyt samantien ihailla nopeutta. Ajatella että kaunis Keijusalama elää vain sekunnin tuhannesosan, tuo elämä on niin lyhyt että ihmisen silmä ei sitä kykene näkemään, tarvitaan erikoiskameroita jotka hidastavat sen meille etanoille. Myös lantakasoissa elävä Lantasieni kykenee ampumaan itiönsä sellaisella voimalla ja nopeudella että se pitää hidastaa 10 000 kertaiseksi ennenkuin me kykenemme näkemään tuon ihmeellisen katapultin.
Mikä valtava maisema tästä taas aukeaa. Ihmettelin äskettäin pienen ja suuren mittaamattomia mittoja, samoin on akselilla nopea- hidas. Luonnossa tapahtuu PALJON asioita niin nopeasti että meillä ei ole siitä mitään aavistusta. Kuvan siirtyminen verkkokalvoillemme ja sieltä aivoihin kestää yksinkertaisesti liian kauan. Jos nämä ilmiöt eivät vahingossa tallennu jollekin hidastetulle filmille, me emme ehkä koskaan saa edes tietää niistä. Samoin saattaa tietysti käydä hyvin hitaasti tapahtuvien ilmiöiden suhteen, niiden olemassa olo saattaa myös jäädä huomaamatta. Jos tehtäisiin jana jonka toisessa päässä olisi aivan kaikkein nopeimmat ilmiöt ja toisessa aivan kaikkein hitaimmat, niin ihmisen huomiokyky ei sillä janalla peittäisi kovinkaan pitkää pätkää. Mutta sellaista janaahan ei voi tehdä. Tämä sama koskee tietysti myös pieni- suuri ilmiöitä. Kyllä me ihmiset olemme hyvin rajallisia olentoja mitä tulee aisteihin ja sitä kautta tietenkin koko tietoisuuteemme ja käsitykseemme maailmankaikkeudesta.
Oikeasti, näkymättömiä miehiä voi hyvinkin olla olemassa, kunhan he vaan pysyvät tarpeeksi nopeassa liikkeessä!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti