Mustan värin näkymättömyys

Tekisi mieli vielä vähän jatkaa tuosta eilisestä teemasta, sillä kuulen vastalause ääniä; Niin mutta musiikkitalohan TOIMII niin erinomaisesti ja eikös se ole tärkeintä. Siispä jatkan. Kunnioitan tietenkin kaikkea sitä ammattitaitoa ja antaumusta jota näiden uusien rakennusten aikaan saamiseen Suomessa on käytetty ja tarvittu. Ihminen on siinä suhteessa kehittynyt valtavasti ja tuo toimivuushan on se asia joka erottaa myös nykyisen musiikkitalon ja Finlandia talon. Mutta silti, tekisi mieleni ihmetellä miksi Suomessa aina innostutaan yhdestä asiasta kerrallaan ja niin totaalisesti mitä tulee esteettisiin arvoihin.

Eikö olisi turvallisempaakin tulevaisuudenkin tilojen kuluttajia ajatellen, satsata vähän monipuolisempaan ilmeeseen. Nyt meillä oli jo Nokian konttorit ja Hietalahden teräsrunkoiset lasilaatikot. Eikö musiikkitalo olisi saanut näyttää siltä mitä se on, soivalta, moniääniseltä, kansoja ja kulttuureja ilman raja-aitoja yhdistävältä musiikilta? Musiikkihan on yksi elämän kauneimpia asioita, ihmisen suuri saavutus. Se on inhimillistä, herkkää, voimakasta, uskomattoman monipuolista ja ihmeellistä. Tuleeko se mieleen talosta joka on raskas tumma laatikko?

No on tyhmää kritisoida jälkikäteen, mutta näen tässä jotain laajempaakin. Se on mustan värin urbaani suojamekanismi. Jos olet epävarma siitä mikä on cool, mikä on in, pue itsesi mustaan. Jos et halua erottua joukosta ( varsinkaan väärällä tavalla) pue itsesi mustaan. Me peruskoulun tasapäistämät suomalaiset pelkäämme erottua joukosta, pelkäämme erilaisuutta, otamme mielellämme varman päälle. Missään muualla maailmassa ei luultavasti tehdä yhtä vähän ylilyöntejä kuin Suomessa, paitsi varman päälle rakentamisessa. Siinä on myös minimalismin sydän, kun oikein riisutaan ja pelkistetään niin että jäljelle ei jää enää kuin se mitä melkein silmät kiinnikin pystyy näkemään eli suorat horisontaaliset ja vertikaaliset linjat, niin sitten ollaan turvallisilla vesillä, ollaan varmasti cool. Koska silloin ei jää näkyviin mitään mihin voisi tarttua, minkä voisi huomata, mitä voisi kritisoida. Niinkuin musta väri, siinähän on kaikki värit ja kuitenkaan mikään niistä ei näy.

Toivon vain että kun Taidemuseo kysymykset taas ratkaistaan niin viimeistään silloin muistetaan että väriympyrässä on muitakin sävyjä kuin musta.

ML