tiistai 21. helmikuuta 2012

Suomi tarvitsee barokkia!

Koska innostuin taas ( kolmatta kertaa) Yle Teeman eilen lähettämästä hienosta sarjasta Se on barokkia, päätin vähän analysoida miksi. Barokkihan on groteskia, värien ja muotojen ilotulitusta, nerokkaan monimutkaista geometriaa, yllätyksellistä, ihmeellistä. Suomi taas on Skandinaavisen puhdaslinjaisen minimalismin luvattu maa. Miksi siis barokki tuntuu sammuttavan sellaisen janon joka ei puhtaalla hanavedellä sammu.

Havainnollistetaampa asiaa hieman:

Kuvitellaan että seistään Roomassa, kuhisevassa ja kihisevässä kaupungissa, missä ilma on sakea pizzan, punaviinin, espresson ja antiikin aikaisten viemärien tuoksuja. Italian kielen äkisti nouseva ja laskeva nuotti, lasten nauru ja vanhusten päivittely Mamma mia!, loputtomat tuuttaukset ja tööttäykset, muodostavat elävän äänimaailman. Siihen eteen laitetaan sitten Pietarin kirkko, sehän ei ole oikeastaan kirkko vaan maailmankaikkeus, luomiskertomuksineen ja maailmanloppuineen, tai melkein mikä tahansa kirkko, rakennus, suihkulähde tai marmoripatsas.

Ja sitten vertailun vuoksi kuvitellaan itsemme Suomeen, Helsinkiin, sen kuumimpaan sydämeen, uuden musiikkitalon parkkipaikalle. On Helmikuinen aamupäivä, edessä kohoaa suoralinjainen neliön muotoa toistava musiikkitalon julkisivu, vasemmalla puolella näkyy toinen lasinen laatikko, Sanoma talo ja niiden välissä metallinen Kiasman tuubi. Oikealla puolella häämöttää Finalndia talon valkoinen haamu. Siihen päälle laitetaan puolitoistametriä puhtaan valkoista lunta ja mykkänä seisova autojen rivi muuten autiolla parkkipaikalla, ei ainoatakaan inhimillistä ääntä, vain takaasi jyristävät Hkl:län bussit ja kiukkuisena kiihdyttävät taksit. Kuinka mielenkiintoinen voi uudelleen ja uudelleen toistuva neliön muoto olla?

Suomi tarvitsee barokkia!

Kuten tarkkaavaiset Karaijassa kävijät ovat huomanneet, Karaijassa ei ole yhtään suoraa seinä, lattia tai kattopintaa, ikkuna-aukotkin on kaikki eri muotoisia. Sama koskee myös Karaijan taidevalikoimaa, siinä ei ole kahta keskenään täysin identtistä esinettä. Silti valikoima on runsas ja monipuolinen ja jokainen sen esine on oman lajinsa kruununjalokivi. Jokainen maalaus, grafiikka tai valokuva omaperäinen. Karaijasta ei koskaan tule Skandinaavisen puhdaslinjaista minimalismia, Karaija on naturalistista barokkia!

Tervetuloa!

ML

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti