Darwinista World Wide Webbiin eli Mistä hyvät ajatukset tulevat?

Innostuin tuosta innostuksen luomisesta niin, että olen ottanut ihan asiakseni tutkia asiaa.

Löysin siihen kättä pitempää pieneltä kustantamolta nimeltään Terra Cognita. Yhdysvaltalainen mediatutkija Steven Johnson on kirjoittanut Innovaation luonnonhistorian; Mistä hyvät ajatukset tulevat? ja Kimmo Pietiläinen on suomentanut sen. Ja guess what, minä olen ajatellut referoida tuon kirjan parhaat ajatukset sinulle tässä blogissa! Saa taputtaa!

Mutta vielä ennen kuin mennään, niin haluan tarkentaa, että tällä uudella innostuksella, luovalla hengellä ja työn arvostuksella haluaisin lisätä henkistä hyvinvointia, en lisää mammonan tuotantoa tai lyhytnäköistä taloudellista hyötyä. Kaikki innovaatiomme tulisi valjastaa koko ekosysteemin, luonnon ja ihmisen hyvinvoinniksi. Uudet teknologiat ja vaurauskin voi palvella mielekkäämpää elämää, sellaista jossa hyvinvointia jaetaan tasaisemmin ja rauhanomaisemmin. Uudet innovaatiot voivat tulevaisuudessa toivottavasti pysäyttää nykyisen luonnovarojen ryöstön ja auttaa meitä säästämään ja suojelemaan niitä.

Otetaan siis selvää mistä hyvät ajatukset tulevat ja aloitetaan näistä Steven Johnsonin ajatuksista; Var så god:

Johnson vertailee minusta mielenkiintoisesti hiiliperusteisen elämän kehitystä ihmisen luoman kulttuurin kehitykseen ja löytää niistä matemaattisesti yhteneväisiä lainalaisuuksia.

Hän lähtee liikkeelle, ei enempää eikä vähempää kuin maailman synnystä, tai tarkalleen ottaen sen jälkeisestä ajasta, sillä syntyähän ihminen ei edelleenkään pysty selittämään. Herra Charles Darwin löytää Intian valtamereltä, Sumatrasta tuhat kilometriä länteen Keelingsaarilta mielenkiintoisen koralliriutan. Se mikä näissä koralliriutoissa on erikoista on, että vaikka ne kattavat vain noin prosentin kymmenesosan maapallon pinta-alasta, ne ovat koteja n. neljännekselle merielämän tunnetuista lajeista. Korallit ovat siis valtavia luonnon innovaatio ja kehityskeskuksia. Johnson vertaa näitä elämän tihentymiä ihmisen luomiin kaupunkeihin.

Vertailua voi jatkaa. Tiedemies Max Kleiberin `negatiivisen neljännespotenssin` lain mukaan eläimen koon lisääntyessä sen elintoiminnot hidastuvat. ( Sydämen lyöntien määrä on siis n. vakio eri lajeilla vaikka hyönteinen elää vain tunteja ja Elefantti vuosikymmeniä ) Fyysikko Geoffrey West kääntää lain ihmisen kohdalla positiiviseksi, sen mukaan kaupunkien koon suurentuessa ne tuottavat samassa suhteessa enemmän ideoita. Molemmat ilmiöt voidaan siis laskea samassa suhteessa toisiinsa. Ihmeellistä.

No hang on, näitä hienoja lainalaisuuksia tulee vielä vähän lisää. Johnson kirjoittaa esimerkin television historiasta ja kirjoittaa sitten että; ” Itse asiassa kun tarkastellaan koko 1900- lukua, joukko- eli yhdeltä monelle –viestinnän tärkeimmät kehitykset kellottavat saman sosiaalisen innovaationopeuden  aavemaisella säännöllisyydellä. Sanokaamme sitä 10 / 10 säännöksi: vuosikymmen tarvitaan uuden alustan rakentamiseen ja vuosikymmen, että se tavoittaa kansan.”  Nyt elämme kuitenkin teknologisen kehityksen kiihtyvyyden aikaa, siitä ovat esimerkkinä myös herrat Hurley, Chen ja Karim, jotka loivat You tuben ja muuttivat sen myötä tämän 10 / 10 säännön 1 / 1 säännöksi. Suurkaupungit ja World Wide Web eli verkko ovat olleet vahvoja innovaatioiden moottoreita, koska ne ovat ympäristöjä joissa ajatusten luominen, levittäminen ja omaksuminen on helppoa.

Näin on siis todistettu että ympäristöllä, tilalla on merkitystä hyvien ajatusten syntyyn. Vertailemalla erilaisia hedelmällisiä ympäristöjä, niin luonnon muokkaamia kuin ihmisenkin, Johnson on päätynyt seitsemään hahmoon jotka niissä toistuvat.

Parantaaksemme nyt siis koko Suomen potentiaalia uusien ideoiden syntyyn, meidän on ehdottomasti tutustuttava noihin hahmoihin, joista ensimmäinen on Rinnakkainen mahdollinen.

Asian konkretisoimiseksi Johnson kertoo esimerkin vauvainkubaattorista eli keskoskaapista. Sehän on keksintö joka on pelastanut merkittävästi ihmiselämiä. Tuon keksinnön teki vuonna 1870 ranskalainen synnytyslääkäri Stèphane Tarnier, joka vietti vapaapäivän pariisilaisessa eläintarhassa ja oppi siellä miten vastasyntyneitä eläinvauvoja lämpimänä pitämällä autettiin merkittävästi niiden mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä. Tarnier kehitti laitteesta heti oman version keskosina syntyneille ihmislapsille ja seuraavien vuosikymmenien aikana siitä kehittyi vähitellen huippumodernia teknologiaa.  Hyvinvointivaltioissa asia saatiinkin nopeasti hoidettua kuntoon, ongelmia esiintyi jälleen, kun laitteita lahjoitettiin kehittyvien maiden sairaaloihin joissa tarve niille oli suuri. Osoittautui nimittäin että teknilogia niissä ei ollut paikallisiin oloihin sopiva. Niihin ei ollut varaosia eikä kukaan osannut korjata niitä. Silloin amerikkalainen lääkäri Jonathan Rosen teki havainnon, autot noissa maissa näyttivät kuitenkin toimivan ilman monimutkaista teknologiaa. Vastaus oli siis yksinkertainen, inkubaattori rakennettiin siis uudelleen paikallisen autokannan teknologiaa vastaavista osista, toimivaksi paikallisissa oloissa ja korjattavaksi. Johnsonin mukaan hyvät ajatukset eivät siis ole elämää suurempia neronleimauksia, vaan arkipäiväisistä palikoista rakennettuja uusia kokoonpanoja.

Mutta mitä sitten on oikeastaan Rinnakkainen mahdollinen? Se on tutkija Stuart Kauffmanin nimi ilmiölle joka voidaan myös laskea matemaattisesti, eräänlainen varjotulevaisuus. Jos palataan taas maapallolle ennen elämää ( Luojaa ) niin prebioottisen kemian mukaan sen pinnalla oli joukko perusmolekyylejä kuten; ammoniakki, metaani, vesi, hiilidioksidi ja muutama muu. Näillä molekyyleillä oli tietty rajattu mahdollisuus muuntua ja yhdistyä uusiksi yhdistelmiksi. Tuo määrä oli niiden Rinnakkainen mahdollinen. Niistä ei olisi esimerkiksi ollut vielä mahdollista syntyä Kukkakärpästä tai Seepraa, niihin tarvittiin vielä vuosituhansien kehityskulkuja.

Sitaatti kirjasta: Rinnakkaiseen mahdolliseen liittyvä kummallinen ja kaunis totuus on, että sen rajat kasvavat, kun niitä tutkitaan. Jokainen uusi yhdistelmä tuo uusia yhdistelmiä rinnakkaiseen mahdolliseen. Sitä voi pitää talona joka laajenee maagisesti aina kun ovi avataan. Aloitetaan huoneesta jossa on neljä ovea, ja kukin johtaa uuteen huoneeseen joissa ei ole vielä käyty. Nämä neljä huonetta ovat rinnakkainen mahdollinen. Kuitenkin kun yksi ovi avataan ja astutaan huoneeseen, kolme uutta ovea ilmaantuu ja ne johtavat taas uuteen huoneeseen johon ei olisi voinut päästä lähtöpisteestä. Kun ovia avataan yhä uudelleen on tuloksena palatsi.

Miten tällainen Palatsi sitten rakennetaan, missä syntyvät hyvät ajatukset? Olemme siis oppineet että hyvät ajatukset voivat syntyä hyvin yksinkertaisista aineksista, ne voivat olla myös pieniä, mutta auttaa silti suuria kokonaisuuksia. Avoimuus ja sosiaaliset kontaktit sekä tiedon välitys on myös tärkeää. Ympäristö joka ahdasmielisesti rajaa itseään ja estää tai rankaisee uusien vaikutteiden saamisen tai asioiden kokeilemisen, ei toimi innovatiivisesti eikä synnytä yhtä paljon hyviä ajatuksia.

Stay in tune, hyvien ajatusten metsästys jatkuu seuraavassa jaksossa.

 

ML

Työläs tulevaisuus

Laittauduimme tänään matkaan tarkoituksenamme juhlia seuralaiseni 50- vuotis syntymäpäivää. Meillä oli paremmat päällä ja yhteistä aikaakin fixattu koko iltapäivä. Tarkoitus oli syödä hyvin ja ylellisesti, maksoi mitä maksoi.

Siistissä ravintolassa ilmeettömät tarjoilijat kuittasivat tulomme ja valitsimme paikkamme. Pöydässä ei ollut ruokalistaa. Kaksi tarjoilijaa jäivät juttelemaan ovesta tulleen tuttavansa kanssa ja me yritimme pitää nälkäiset vatsamme aisoissa. Lopulta toinen tarjoilijatar tuli, hän luki harvinaisen innottomasti päivän lounasvaihtoehdot. Kun kysyin häneltä ruokalistassa olleen ruokalajin sisältöä, koska en anteeksi vain tuntenut alan termejä, hän vastasi minulle silmiään pyöritellen ja antoi ymmärtää maalaisuuteni. Tilasimme kiltisti, saimme ruuan ja söimme sen, varsin nopeasti, sillä ruoka oli hyvää, mutta sitä ei ollut tarpeeksi lautasella täyttämään vatsaa, vaikka hinta tyhjensi kyllä kukkaron. En tiedä oliko kukkaromme liian pieni vai vatsalaukkumme liian suuria. Kukaan ei tullut sitä kysymään, eikä laskua tarjottu. Lopulta nousimme pöydästä ja menimme itse maksamaan kassan luona seisseelle tarjoilijalle, joka onnistui toimittamaan tehtävänsä alusta loppuun ilman pienintäkään hymyä.

Tuli mieleen että onkohan meillä enää työn arvostus ihan entisellään. Tuli mieleen erään maahanmuuttajan kommentti televisiosta muutama ilta sitten, kun häneltä kysyttiin miksi maahanmuuttajat usein ryhtyvät yrittäjiksi. Kaukoidästä muuttanut nainen vastasi että koska maahanmuuttajat ovat valmiimpia tekemään pitempiä työpäiviä kuin suomalaiset ja yrittämään enemmän. Maahanmuuttajia on tietysti erilaisia niin kuin on suomalaisiakin.  Mutta tuli vielä mieleen toinenkin kommentti takavuosilta, kun suomalaiset muuttivat siirtolaisiksi Ruotsiin. Ruotsissa suomalaiset tunnettiin ahkerina työmiehinä ( ja naisina), jotka olivat valmiimpia työskentelemään pitempiä päiviä ja raskaammissa töissä kuin ruotsalaiset. Tuli mieleen vielä kolmaskin kommentti, eräs ystäväni sanoi kerran että jos hän olisi työuransa alussa, lähtisi hän ehdottomasti nyt Kiinaan sitä tekemään, koska siellä on nyt päällä oikea innostus ja henki.

Itse voisin sanoa että minulla on kokemusta työn tekemisestä lapsellisen ihmisen kehossa. Vaikka mieluiten vain leikkisin ja loisin, niin olen oppinut myös tekemään töitä. Joitakin työn syrjiä ei vain koskaan opi rakastamaan, kun taas toisia ilman ei voisi elää. Haluaisin uskoa että työstä kuin työstä voi löytää myös jotain hyvää jos oikein vaivautuu etsimään. Työssä ihmisten kanssa asenteella voi olla vuoria siirtävä voima. Voisimmekohan me luoda tänne Suomeenkin vielä oikean innostuksen ja hengen, arvostuksen työhön.

 

Työlästä illan jatkoa!

ML

Koko kansan k(r)apula

 

Nyt on siis se koko kansan krapula kun se koko kansan kapula on myyty. On aika koota itkijänaiset ja jälkiviisaat. Sitten on niistettävä nenät ja pestävä ja silitettävä paidat, otettava opiksi ja lähdettävä töihin.

Ylen aamutv:n terapia lähetyksessä elinkeinoministeri Jan Vapaavuori peräänkuulutti leveämpiä hartioita yrityselämälle. Jos minulta kysyttäisiin, niitä ei voi olettaa kasvavan vain yrityksille vaan ne täytyy kasvattaa koko kulttuurille. Meidän täytyy toimia yhdessä, yhteisen hyvän vuoksi, ei riidellä pienistä, kielistä tai kunnista. Nykyisessä maailman menossa isotkin laivat ovat vain lastuja maailman talouden laineilla. Pelilauta globaalin talouden pelissä on niin suuri, ettei kellään sen pelaajista ole enää kattavaa käsitystä pelin kulusta, puhumattakaan säännöistä.

Kun jokin kasvaa liian suureksi ymmärtää tai hallita, voi ollakin paras katsoa ihmisen ytimeen, omien kokemustensa universaaliin. Emme voi tietää mitä kiinalaiset juuri nyt suunnittelevat tai mistä amerikkalaiset aikovat tehdä sen seuraavan big thinginsä, on vain luotettava siihen mikä meistä tuntuu arvokkaalta. Laatuun kannattaa aina panostaa. Toisia kopioimalla ei koskaan voi menestyä.

Se Suomen seuraava suuri juttu voi syntyä ihan mistä tahansa, kunhan pidämme sen mahdollisena ja etsimme mahdollisuuksia, emme rajoja. Suurien menestystarinoiden takana on aina vuosien työ, kenties sukupolvien. Nyt on resurssit vapautettu ja ovi auki uudelle. Meillä on Suomessa hyvinvointia joka mahdollistaa sisältörikkaan työn, meillä on toimiva infrastruktuuri ( kiitos edellisten sukupolvien, hätäaputöiden ja jälleenrakennuksen), suhteellisen korruptio vapaa hallinto, meillä on kaunis ja arvokas luonto, meillä on paljon mitä muilta puuttuu. Meillä on kaikki mahdollisuudet, ei laiskuuteen vaan uuteen yrittämiseen.

Go Finlandia!

ML

Lintujen ja Ihmisten viimeinen viikonloppu!

Vielä ehtii katsomaan näitä helmiä, saanko esitellä vielä kerran, upeat, taitavat taiteilijamme: Hillevi Latvalahti ja Jenny Moed- Korpela:

Jenny Moed- Korpela

Hillevi Latvalahti

Jennyn rakastetut pikkulinnut

Yksi kauneimmista Jennyn maalauksista

Hillevin työtä, pronssia, keramiikkaa ja kivi

Eleganssia Hillevin tapaan

 

Näyttely on auki sunnuntaihin 01.09. klo. 16.00 asti!

Auki siis vielä pe 11-18, la- su 11-16

Lauantaina meillä juhlitaan myös Nina Hackmanin mininäyttelyn avajaisia klo. 14-16

Ensi viikolla siirrymme syysaikaan, auki pe 11-18, la-su 11-16

TERVETULOA!

ML

En ole eduksi itselleni

Huomaan toisinaan ettei ole oltua ihan eduksi itselleen, te tiedätte; kun peilikuva heijastuu ikkunalasista yllättäen tai joku mitä sanoin saa toisen ihmisen ottamaan askeleen taaksepäin ihmetystä katseessaan…tilanteita on varmasti meillä jokaisella. Mutta en nyt varsinaisesti tarkoita sitäkään mitä siinä eräässä kyltissä luki; This is Cornwall, when it is hot, we hope you dress for the body you have, not for the one you wish. Sillä meillä ihmisillähän on taipumusta olla optimistisia, mikä on usein pelkästään hyvä asia.

Meillä ihmisillä on monta tapaa olla epäedullinen itselleen, voi syödä, juoda tai jotain vielä pahempaa, itsensä sellaiseen kuntoon ettei enää tunnista itseään. Voi jäädä kun pitäisi lähteä tai päinvastoin. Voi uskoa kun pitäisi epäillä tai päinvastoin. Voi suuttua kun pitäisi kiittää. Voi itkeä kun pitäisi nauraa tai päinvastoin. Usein olen myös vastannut ”JOO tottakai!” kun pitäisi sanoa; ” Hetkinen otan kalenterin ( tai lompakon) esiin ja mietin asiaa”.

Joskus olisi kai tarpeen myös vaatia itseltään enemmän tai rohkaista mielensä oman etunsa vuoksi.

Elokuvissa toisilleen täydelliset ihmiset voidaan laittaa kulkemaan vahingossa toistensa ohi, miten ärsyttävää se onkaan ja miten palkitsevaa kun he lopulta tapaavat. Miten usein me tosi elämässä kuljemme oman onnemme ohi? Ja minkä vuoksi. Joku saattaa vihata muslimeja kunnes lysähtää kadulle sydänkohtauksessa ja joku joka sattuu olemaan muslimi poimii hänet ylös ja vie sairaalaan, thank God for muslims!

Miksi on niin vaikea olla ihminen itselleen? Miksi itsensä kiittäminen tai itselleen anteeksi antaminen voi joskus olla niin vaikeaa?

Ihminen on eduksi itselleen kun hän toteuttaa niitä toiveita ja taipumuksia joita hänen sisällään itää. Itselleen eduksi olevat ihmiset kukoistavat. Kukoistavat ihmiset saavat ympäristönsäkin kukkimaan. Nyt luulen että minulle eduksi on lopettaa tällä kertaa tähän.

Edullista päivänjatkoa kaikille!

ML

Yhteisöllinen viikonloppu Karaijassa

Luin tänään eilisestä Hesarista että filosofi Esa Saarinen on sanonut että; " Ihmiset ovat etsimässä sellaisia tapoja olla onnellinen, joissa toisilla ihmisillä on suurempi rooli. Räikeän yksilökeskeisen ajattelutavan aika on ohi." Hänen oppilaansa ja kollegansa Onnellisuusfilosofi Frank Martela jatkaa aiheesta; " Mun mielestä ihminen saa hirveän paljon siitä, että tekee hyvää muille. Ihminen haluaa olla järkevä ja järkevä toiminta nykykulttuurissa on itsekästä toimintaa. Ihmiset joutuvat tukahduttamaan luontaista haluaan auttaa muita, jotta pysyvät nykykulttuurin järjen normin sisäpuolella. "
Kas,kas ajattelin, olemme ihan ajan hengessä taas, koko viikonlopun teimme Galleria Karaijassa yhdessä hyvää. Jos joutuisin juoksemaan perjantai aamusta sunnuntai iltaan, oman onneni vuoksi, en luultavasti pääsisi alkua pitemmälle, mutta kun sen tekee yhdessä hauskojen, luovien ja taitavien ystävien kanssa, virtaa riitti ihmeesti loppuun saakka. Pieni Taideyhdistyksemme teki sen taas; Sadonkorjuuillalliset perjantaina ja Taiteiden illan lauantaina, olkaa hyvät, var så god:

Pöydät notkuivat taas herkuista.

Iloiset Hyväntekijät koolla, illallislippujen tuotto käytetään taas vanhusten ja lasten hyväksi.

Pastori,toimittaja ja kirjailija Hilkka Olkinuora piti yleisön otteessaan taitavasti ja suurella sydämellä.

 

Taiteilija ja opettaja Petra Aminoff huipensi illan tunnelman.

Jälkiruokien aatelia.

Taiteiden illan avaus; Clowni Torabella ( Daniela Fogelholm) ja taiteilija, opettaja Teddy Granroth.

Lasten taidepajassa tehtiin tänä vuonna veneitä, täytettä altaaseen saatiin taivaasta, sopivasti ennen purjehduksia.

Kaikki jotkaa diggaa Torabellasta jalka ylös!

Kaunista ja herkkää; Maija Loukola ja Sami Kukka.

Guldkanten ja upeat negrospiritualit.

Guldkanten med vänner & Torabella

 

Keraamikko Kaija Dahlèn opasti dreijaamaan.

Annika Cleo säestäjineen saivat suuren suosion.

Sokerina pohjalla tulitaidetta ryhmältä Liekittäret.

 

Kiitos kaikille osaa ottaneille!

ML

Uskoa erilaiseen älykkyyteen

Rukoilin kärsivällisyyttä, mutta en silti pysty olemaan pillastumatta Helsingin sanomissa julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan älykkäät ihmiset olisivat muita harvemmin uskovaisia.

Yksi kaksi kolme.....

Vaikka ohi ovat ne ajat jolloin painettua sanaa pidettiin totuutena on tämä minusta aika ala-arvoista. Kuinkahan suuri prosentti maailman väkiluvusta on uskovaisia?
Ja ennen kaikkea miten tällaiseen tulokseen päädyttiin?

Suoria lainauksia tutkimuksesta:

"Meta- analyysissä psykologit määrittelivät älykkyyden "kyvyksi järkeillä", suunnitella, ratkoa ongelmia, ajatella käsitteellisesti, ymmärtää mutkikkaita ideoita, kyvyksi oppia nopeasti ja kokemuksesta."

Voin vain kuvitella millaiset kysymykset ja vastaukset antavat hyvät tulokset noihin kykyihin.
Mutta miten olisi esim. ihmisen kyky ymmärtää elämänkaarensa kokonaisuutena, syitä ja seurauksia?
Kuinka mitataan ihmisen kykyä luoda uutta ja irrationaalista? Tai sen merkitystä.
Ihmisen kyky tuntea sympatiaa, empatiaa tai ylipäänsä myötäelämisen kykyä lähimmäistään kohtaan?
Kuinka mitataan ihmisen kykyä tehdä elämästään merkityksellinen, tuntea elämälleen tarkoitus?
Kuinka mitataan ihmisen kykyä rakastaa?

Suora sitaatti:

" Älykkäät ihmiset pitävät uskonnollisuutta epäjärjellisenä ja irrationalina. Lisäksi uskonto ei ankkuroidu tieteen löytöihin, eikä uskontoa voi testata."

Huraa! Tämähän kiteyttää koko tutkimuksen. Usko ei ole järkeiltävissä, yksikään uskova ei varmasti niin väitäkään. Ja kuka olikaan se joka määrittelee mikä on järkevää ja sitten mittaa järkevyyden asteen- aivan, Homo sapienshan se. Uskohan on nimenomaan uskoa johonkin suurempaan, kuinka se silloin voisi olla ihmisen järjen luomaa tai ihmisen järjen mukaista?

No ei tod. ankkuroidu tieteen löytöihin, mutta miten vanhaa olikaan ihmisen tiede? Ja kuinka stabiilia se on? Mihin se on ankkuroitavissa?

Uskontoa ei tod. voi mitata.

Tutkimusta on jo kritisoitu siitä että se määrittelee älykkyyden vain analyyttisenä älykkyytenä. Tutkimus ei ota huomioon luovaa älyä ja tunneälyä.

Mitä virkaa tällaisella tutkimuksella sitten on?
Tosiaan, sillä voi ärsyttää ja diskriminoida ihmisiä. Sillä voi myös luoda ennakkoluuloja ihmisten välille. Onko se älykästä? Tutkimuksessa todettiin että älykkäät ihmiset käyvät enemmän kouluja ja saavat parempia työpaikkoja. Tässä nykyisessä "kovien arvojen" maailmassa se ei liene yllätys kenellekään. Luovat ja herkät ihmiset eivät kansoita suurten pörssiyhtiöiden johtokuntia tai eduskuntasaleja, mutta ovatko he tyhmempiä?

Uskovaisuus ja ateismi ovat myös hyvin vaikeasti mitattavissa maailmanväestöstä koska "viralliset" tilastot aina vääristävät asiaa. Ateisteja näyttäisi olevan eniten entisen Neuvostoliiton alueella ja Kiinassa, mutta syynä tähän on luultavasti kommunistisen valtiojärjestelmän keräämä tilasto. Ateisteja on myös eniten tiedemiesten joukossa, mikä käy "järkeen" koska hehän keskittyvät juuri todistamaan todeksi vain sen mitä itse pystyvät mittaamaan. Ateismilla on myös tapana lisääntyä hyvinvoinnin seurauksena, mikä on myös "loogista", koska ihmisen usko omaan itseensä luomakunnan kruununa tuppaa vahvistumaan kun ajat ovat hyvät, hätä tulee vasta kun huomataan että ihminen ei olekaan kaikkivoipa.

Jätetään siis pieni ovi rakoselleen että valo eri suunnista pääsisi sisään!