Uuden sukupolven taiteilijat Karaijassa

Oletko ollut huolissasi maamme tulevaisuudesta? Oletko odottanut signaalia positiivisemman ajan alusta? Niin minäkin. Tarjoamme nyt sinulle sellaisen, itseasiassa kaksikin. Karaijassa avataan lauantaina kahden nuoren lahjakkaan taiteilijan näyttelyt; Maisa Martikaisen "Lennossa" ja Juho Könösen "Linturetkimuistoja". Kumpikaan heistä ei ole ihan aloittelija enää, he ovat löytäneet jo oman juttunsa ja he ovat oikealla tiellä.

Mikä voisi meitä paremmin piristää kuin nuoren ihmisen antaumuksella tehty työ, usko tulevaisuuteen ja halu antaa sille oma osansa. Maisa Martikainen maalaa rohkeasti ja tunteella, mutta hallitsee silti modernia kuvakieltään. Maisa jatkaa hienolla tavalla suomalaisten rohkeiden naisten modernia otetta maalaustaiteeseen. Juho Könönen taas on uuden polven lintumaalari, hänen maalauksistaan tunnistaa aidon kiinnostuksen luontoon ja lintuihin, ulkona liikkumisen, silti niissä on myös uutta maalauksellisuutta.

Molemmista kultajyvistä odotan vielä upeaa kasvua, tule katsomaan ja kokemaan tätä uutta energiaa!

Lennossa / Flygande maalauksia Maisa Martikainen
Linturetkimuistoja / Minnen från en fågelutfärd maalauksia Juho Könönen

28.3.- 19.4. 2015
Avajaiset Vernissage 28.3. klo. 14-16

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
ML

Karaijaan tulee kevät!

Karaijan kevään avaa tänä vuonna yksi pisimpään mukana kulkeneista taiteilijoista Erja Honkanen. Erjan elämänmyönteiset keramiikkahahmot ovat ihastuttaneet vuosien varrella monia ystäviämme. Uskon että jo suuri joukko suomalaisia koteja on Erjan enkeleiden erityisessä suojeluksessa. Erjalla on myös erityisen herkkä silmä kuvaamaan eläinhahmoja, eräs asiakkaamme joka hoitaa työkseen lehmiä, tunnisti niistä eri rotujakin.
Tällä kertaa esittelemme myös Erjan maalauksia, sekä ihan tuoreita että jo vähän vanhempia, niitä eivät monetkaan ole vielä nähneet.

Olkaatte siis lämpimästi tervetulleita!

Erjan näyttely "Pieniä onnen hetkiä" on esillä 7.- 22.3. la-su 11-16
Avajaisia vietetään lauantaina 7.3. klo. 14-16
TERVETULOA!
ML

Maalaus Erja Honkanen

Uusi vuosi ja vielä kerran vanhoja kujeita

On aika taas avata uusi vuosi, mutta ennen kuin pukataan se kunnolla vauhtiin, haluan vielä jakaa parhaita paloja kuluneelta vuodelta. Vuoden 2014 aloitti vierailu Helsingissä, kutsusta saimme viedä Karaijan kaupunkiin, sympaattiseen Galleria Mariaan. Omat näyttelyt polkaistiin käyntiin komeasti maailmanmatkaaja, tutkija ja multitalentti Seppo Kolehmaisen juhlanäyttelyllä ja uskomattomilla tarinoilla maailman meriltä. Enteellisesti, sillä kesäksihän oli tiedossa purjehdusta Elävällä merellä. Siinä välissä ehdittiin silti katsella vielä Kenneth Rosenlundin lintuja ja tutkia Floraa ja Faunaa toukokuun puutarhanäyttelyssä. ( Maisa Martikainen, Eeva Tarkio, Johanna Vireaho ja allekirjoittanut). Musiikki tarjonnasta huolehti keväällä Fredrik Furu hienojen Susanna Remahlin maalausten kera.

Elävällä merellä ( Elisa Heinonen, Merihelena Leskinen, Eila Oksanen, Hanne Juga, Marja Hepo-Aho, Kari Alakoski, Susanna Suikkari ja allekirj.)  purjehditiin sitten koko kesä ja Karaijassa ennätys suurella miehistöllä, kun Workshopkin saatiin avattua. Meri on meille suomalaisille rakas, se tuli selväksi kaikista tarinoistakin joita yleisö anteliaasti kertoi. Kesällä kuultiin myös kamarimusiikkia Meri ja musiikki festareilla, vietettiin ihana kesäpäivä Taidetorilla ja juhlittiin kesän kypsymistä Taiteen päivällä. Workshopistakin sai koko kesän kahvia ja kuppikakkua, siellä viihdyttiin keramiikka kursseilla ja Pentti Hildènin konsertissa.

Syyskuun lempeässä lämmössä nähtiin sitten tauon jälkeen taas, tavallista suurempi valikoima lintuja, vanhoilta mestareiltamme ja muutamalta uudenmalta yllättäjältä. ( Kristiina Koskimies- Soininen, Jenny Moed- Korpela, Hanna Aalto, Risto Lammin- Soila, Pekka Saikko, Kenneth Rosenlund, Esko Railo, Johannes Nevala ja tietysti Tom Björklund) Lokakuussa valmistauduttiin joulunäyttelyihin, jotka avattiin tänä vuonna 22.11. nimillä Valon Juhla ( Jaana Heikkinen ja allekirj.) sekä Piparkakkutalossa ( kaikki Karaijan käsityöläiset). Näin saatiin vuosi paketoitua valoisan iloisesti.

Tulevana vuonna haluan erityisesti panostaa juuri siihen, iloon ja leikkimielisyyteen. Kuten viimeaikaiset tapahtumat Ranskassa ikävästi sen meille osoittivat, kulttuuri ja sananvapaus eivät ole itsestäänselvyyksiä, niitä on syytä puolustaa. Sitä työtä teemme jatkossakin myös Galleria Karaijassa. Synkistelyt saavat silti riittää, sillä yksi parhaimmista tavoista saattaa erilaisia ihmisiä yhteen ja murtaa vastakkain asettelujen muureja, on yhteinen ilo ja huumori, sellainen meille kaikille ominainen inhimillisyys. Siihen tähtää etenkin kesänäyttelymme, jonka teema on tänä vuonna Lapsuuden kesät. Näyttelykalenteri kilahtaa käyntiin tosin jo ennen sitä, mm. linnuilla ja ilmaisuvoimaisilla naisilla. Vielä ei paljasteta ihan kaikkea, mutta sen voin luvata, että meille rakas luonto pysyy aina vierellämme ja loppuvuodeksi on vielä luvassa pieni leikkimielinen kaksinkamppailukin teemalla Kulta-aika vastaan Nykyaika.

Toivotan teidät kaikki siis taas sydämellisesti tervetulleiksi meille Galleria Karaijaan tänäkin vuonna 2015, lupaan tarjota teille parasta.

 

Fredrik Furu & Susanne Remahlin maalaukset

 

Galleria Maria ja galleristi Marja Haavisto

Seppo Kolehmainen

Flora & Fauna

Elävä Meri

Marina Palander ja ateljee workshopissa

Käsittämättömän uskomaton ruusu

Musiikkiopiston kenraaliharjoitus

Taiteiden päivää

Art of Cakes

Keramiikkaa Sirpa Rahtu

 

                                                          Linnut Karaijassa

 

Valon juhla

 

Piparkakkutalossa

 

TERVETULOA!

ML

 

 

Gone with the flow ja tulevaisuuden työelämää

Eräänä aamuna joululoman lopulla, olin matkalla ruokakauppaan. Kävi kuitenkin niinkuin nykyään usein käy, löysin itseni Galleria Karaijan parkkipaikalta. Ajattelin että, no voin yhtä hyvin käydä katsomassa onko siellä kaikki ok. Siinä sitten vähän aikaa ”hengailin työpaikalla” niinkuin neurologi Kiti Muller vastikään peräänkuulutti meitä tekemään. Sytytin yhden lampun ja zoomailin huoneita hämärissä, sytytin toisen ja kolmannen, naputtelin päälle koko satsin. Hm. tuon kaapin jos siirtäisi tuohon, nyt kun tilaa tuli tähän, niin tuon voisikin muuttaa...ja niin yksi asia johti toiseen, kunnes joku oli pikakelannut kelloa puoli kahdeksaan illalla. Innostuksesta syntyi flow, paineella purkautuva motivaatio, inspiraatio. Illalla selkä kirskui kuin vanhat ratakiskot  ja jalkapohjat olivat hellinä. Silti pää oli ihmeen kevyt, ajatukset ilmavia ja mieli tyytyväinen. Materian siirtely paikasta toiseen loi tilaa, jotain uutta, samalla tuli siivottua pölyt nurkista ja arkistojen aarteet alahyllyiltä. Monen viikon työ yhtenä päivänä.

Tällainen työtsunami ei ole kuitenkaan mahdollista ilman sille sopivaa ajankohtaa, juuri joulun aikaan vietettyjä joutilaita lepopäiviä. Tämä asettaa tehokkuus ajattelun uusiin raameihin. Kuulin äskettäin toiselta työelämän asiantuntijalta, että kaksi osa-aikatyöntekijää ovat yritykselle huomattavasti tehokkaammat kuin yksi kokoaikainen työntekijä. Lyhyen päivän jaksaa työskennellä intensiivisesti vähemmillä tauoilla. Mutta miten silloin on hengailun laita? Riippuu tietenkin työstä, mutta jos työaika pressataan minimiin ja tehtävät maksimiin, hengailun käy huonosti. Luovuus ja uudet ideat syntyvät hengailusta. Siitä että työpaikalla on aikaa ja mahdollisuus törmätä sattumanvaraisiin ihmisiin ja tilanteisiin, että epätodennäköisyydet toteutuvat ja jotakin uutta syntyy. Jokainen tietää että rutiinilla suoritetut tehtävät pysyvät sellaisina, välittömästi kun kuvioon astuu virhe tai jokin häiriötekijä, esim. sähkökatko tai työkaveri, rutiini rikkoutuu ja ensihämmästyksen sekä luontaisen vastustusreaktion jälkeen, jotain uutta voi syntyä, jopa koko tehtävä voi asettua kyseenalaiseksi.

 Tehokkuus on ennen kaikkea yksilöllistä, eri ihmisille sopii erilaiset rytmit. Siksi ulkoapäin ohjattu työrytmi voi olla suorastaan tuhoisa. Toiset meistä ovat aamuvirkkuja, toiset ilta, useimpiin meistä talven kaamos, syksy ja kevät vaikuttaa myös eritavalla. Myös ihmisen elinkaari taipuu eritavoilla, jotkut etsivät itseään nuorena, toiset vasta vanhoina. Jotkut lisääntyvät ja täyttävät maan, toiset varovat sitä tekemästä. Elämä on rikasta juuri erilaisuutensa ansiosta. Silti erilaisuuden hyväksyminen juuri työpaikoilla on usein vaikeaa. Työn rahallinen arvioiminen on vaikeaa ja tasapuolisuuden turvaamiseksi kaikilla on sama kaava, vaikka se työn varsinaisen onnistumisen kannalta voi olla jopa haitallista.  

Itselläni on sellaiset aivot että en ole koskaan kyennyt tekemään tasaisen tappavasti mitään, jos ei nyt hampaiden pesua lasketa. Päivät ovat hyvin erilaisia ja energia niiden mukana. Olen aina tehnyt töitä projekteina, ideoina, innostuksesta. Minulla ei ole koskaan ollut siivous- karkki- tai paastopäivää, en yksinkertaisesti pysty rytmittämään elämääni sellaisen matemaattisen kaavan mukaan, joka toistuisi täysin samanlaisena. Silti katson saaneeni asiat tehdyiksi. Kouluaikana lintsasin ( toivottavasti opet ei lue tätä) ja haaveilin pois paljon päiviä, mutta otin myös kiinni ja valmistuin. Nykyisessä työssäni yrittäjänä, joutuu tietysti noudattamaan aikatauluja, mutta päivistä niiden sisällä muodostuu silti hyvin erilaisia ja yritykseni elää myös sesonkien mukaan eritavalla. Go with the flow, on motto jota useimmiten noudatan ja uskon sen hyvää tekevään vaikutukseen, oli sitten kyse ruoanlaitosta tai liikunnasta. Väkisin ei synny mitään kaunista eikä kestävää. Yksi mitä usein silti kaipaan, on vapaapäivä, sellainen villasukissa hissuttelu päivä jolloin voi litkiä haaleaksi jäähtynyttä teetä isosta kupista ja seurata ikkunan takaa lintulaudan elämää. Tuollaisina päivinä olen luultavasti saanut parhaat ideani. Pysähtyminen lataa tulevan vauhdin. Rutiineja tehdessä ei kykene näkemään kokonaiskuvaa, ilmakuvaa itsestään, ahertamassa pienten tehtäviensä kanssa suuressa avaruudessa.

Työelämä on muutosten edessä ja keskellä. Eurooppalaisina meidän on kyettävä kilpailemaan halvemman työvoiman maiden kanssa vielä pitkään. Palkat tulevat luultavasti laskemaan, eikä eläkkeitä pystytä maksamaan entiseen malliin. Nykyinen viisikymppinen on kuulemma entisaikojen kolmekymppinen, on pidettävä itsensä markkinoilla ja työkuntoisena. Luultavasti kyse on myös töiden jakamisesta, sillä työtä kyllä on, maksaja vaan usein puuttuu. Yhtenä ratkaisuna voisi hyvin toimia työn uudenlainen urakoittaminen. Työstä ei ehkä maksettaisikaan niinkään käytetyn ajan, vaan sen sisällön mukaan. Tiedän että käsityöläisiä esimerkiksi ohjastetaan luultavasti vieläkin alan kouluissa laskemaan työlleen arvo käytetyn ajan ja muiden kustannusten perusteella. Mitä jos tämä onkin ihan väärä tapa?

Kuten edellä yritin todistaa, aika on hyvin suhteellista. Hyvät ideat ovat arvokkaita, niissä on substanssia. Hyviä ideoita ei voi mitata ajassa. Joskus huononkin idean toteuttaminen on välttämätöntä, koska se on tie siihen hyvään ideaan. Lukemattomia menestystarinoita on kirjoitettu virheiden ja konkurssien jälkitauteina. Työhön on saatava joustavuutta ja ilmaa, perspektiiviä. Tietysti on töitä, joihin tämä huonosti sopii, turvallisuudesta tai ihmisarvosta ei voi tinkiä. Silti uskon, että on paljon sellaisia aikataulujen ja turhan byrokratian orjuuttamia ihmisiä, jotka osaisivat ja voisivat tehdä työnsä paljon nykyistä tehokkaammin ja edullisemmin, jos saisivat suuremman vaikutusvallan tehtäviensä suhteen. Vastuu on siinä kohtaa se avainsana. Jokainen ihminen joka oikeasti ottaa vastuun ja kantaa sen, suorittaa työnsä. Ihminen joka työskentelee kellokortin (eikai niitä enää ole) ohjaamana, ei välitä, koska hänelle ei ole uskottu vastuuta. Vastuuta ei myöskään voi kantaa jos ei näe kokonaisuutta, jos ei saa siihen edes tilaisuutta. Siksi uskon ettei yhdessäkään yrityksessä ole niin vähäpätöistä tointa tai tehtävää etteikö sen tekijää kannattaisi informoida koko yrityksen tavoitteista ja jokaisen tehtävän osallisuudesta sen toteutumiseen.

Ihmisarvoinen työ on ennen kaikkea ihmisestä lähtevää. Jos ensimmäinen ja pahimmassa tapauksessa jopa ainoa kriteeri jonkun työn teettämiselle on raha, eihän siitä voi seurata mitään hyvää ihmiskunnalle. Ihminen tulisi paremmin ottaa huomioon jo varhain koulutus vaiheessa. Emme kouluta koneita vaan suunnattoman suuria mahdollisuuksia, jokaisessa ihmisessä on potentiaalia ja rajaton kasvamisen mahdollisuus, koko elämänsä ajan. Se pitäisi osata kylvää ja kasvattaa esiin, niinkuin hyvä puutarhuri tai kokki tekee, rakkaudella.

Antoisia työpäiviä kaikille työtä tekeville!

ML

Hyvän mielen JOULU

Eräs suloinen pieni asiakas esitti minulle suoran kysymyksen Karaijassa; Mitä täältä saa neljällä eurolla ja kymmenellä centillä? Molempien suureksi onneksemme, löysin tuohon vastaukseen montakin häntä tyydyttävää vaihtoehtoa ja niinpä hän lähti iloisesti kiittäen rusetti pienen pakettinsa päällä. Usein toivon että isommatkin asiakkaat olisivat yhtä suorasukaisia, budjettihan meillä kaikilla yleensä kuitenkin on, siinä ei ole mitään nolosteltavaa. Ihminen joka haluaa muistaa kaikkia lähimmäisiään jollain lämpimällä pikku muistolla, ei voi tietenkään törsätä määrättömästi jokaiseen. Silti aikuisten asiakkaiden kanssa rahasta ja hinnoista on usein vaikea puhua. Hintaan tuntuu sisältyvän niin paljon arvolatausta. Siksi ajattelinkin että voisin näin jouluostosten alla purkaa vähän tuota ostamisen tuskaa ja listata joitakin asioita ostamisen helpottamiseksi. Nythän eletään tiukkoja aikoja, sekä monelle yksityisesti että maallemme yleisesti, jokaisella valinnalla on siis merkitystä.

1. Lahjabudjetti, ei ole hassumpi ajatus laskea vähän etukäteen mukavasti kotona, kuinka paljon olisi sopiva määrä käytettäväksi joululahjoihin, se säästää aikaa ja vaivaa itse ostopuuhissa. ( yleensähän kaupoissa rohkaistaan budjetin ylityksiin)

 

2. Lahjansaaja, oikeasti kannattaa hetki miettiä saajan näkökulmasta asiaa,  miten juuri häntä voisi ilahduttaa. Vaikka antamisen ilo onkin aina suurin, saajalle suhde lahjaan on paljon pitkäikäisempi.

 

3. Lahjan alkuperä, tavaralahjaa valitessa ensimmäisenä ehkä kannattaisi katsoa tuotteen valmistusmaa, siitä voi jo päätellä paljon sen ekologisuudesta ja eettisyydestä. Mitä pitempiä matkoja tavaraa on kuljetettu, sitä suuremman hiilijalanjäljen se luonnollisesti jättää ja valmistusolosuhteet muutenkin voivat olla kyseenalaisia. Kotimaassa kokonaan valmistetun tuotteen ostaminen tukee kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä.

 

4. Lahjan valmistaja, tuotteella saattaa olla tunnettukin kotimainen valmistuttaja, mutta sekään ei valitettavasti enää nykyään takaa sitä, että tuotteen valmistus olisi tapahtunut hyvissä olosuhteissa. Teollisten tuotteiden kohdalla valmistusprosessien jäljittäminen on salapolisiityötä. Tietoa kannattaa silti kysellä, koska se edistää valmistajien vastuunottamista. Mikäli tekijäksi osoittautuu käsityöläinen, tarkoittaa se ainakin kotimaisten ihmisten kohdalla sitä, että tuotteita valmistuu hyvin rajallinen määrä, hitaasti ja harkiten, ne eivät täytä kaatopaikkoja tai ryöstä luonnonvaroja kohtuuttomasti. Käsityöläiset ottavat usein jo ideointivaiheessa huomioon kaikki ekologiset ja eettiset kysymykset.

5. Lahjan materiaali, sehän kertoo jo paljon valmistusmenetelmistä, ekologisuudesta ja tuotteen tulevaisuudesta, kuinka pitkäaikainen ilo siitä on ja miten hyvin se palvelee käyttäjäänsä.

 

6. Lahjan hinta, hinta olisi tietysti hyvä olla antajan kukkaroon sopiva, mutta sen suhteen ei kannata antaa ensivaikutelman sokaista. Tuotetta tarkastelemalla voi päätellä paljon sen hinta-laatu suhteesta ja kaikista edellisistä kohdista, liian halvalta tuntuva on usein sitä, silloin sen alkuperään liittyy jotain mikä ei kestä päivänvaloa eikä edistä pallomme hyvinvointia. Toisaalta liian kalliskin pitäisi herättää samat varoitusvalot, silloin saattaa olla kyse statustuotteesta jossa joutuu maksamaan jostain muustakin kuin itse tuotteesta. Käsintehdyn kotimaisen tuotteen ollessa kyseessä, hinta sisältää valmistuskustannusten ja myyntikustannusten lisäksi usein myös sairausvakuutus- ja eläkemaksut, sekä verot. Se on siis suoraa tukea tulevaisuudellemme.

 

7. Lahjaostosten sujuvuuteen vaikuttaa tietysti vielä ostospaikka ja ajankohta, sekä myyjän antama palvelu, saako lahjan ostamiseen apua esimerkiksi kauniin paketoinnin muodossa. Kannustan valitsemaan vähemmän mutta parempaa, kertakäyttökulttuurin aika on lopullisesti ohi. Suhteemme tavaraan täytyy kehittyä kestävämmälle pohjalle ja pitkäikäisemmäksi. Maailmankaikkeus on energiaa ja hyvää energiaa välittämällä saa hyvää energiaa takaisin. Lahjan voi aina antaa myös muuten kuin tavaran muodossa, mutta jos löytää jotain oikeasti kaunista ja arvokasta, ajatus välittämisestä säilyy parhaimmillaan useampien sukupolvien ajan.

Tämän listan tehtyäni voin ylpeänä todeta, että meillä Karaijassa kuluttaja voi oikeastaan unohtaa tuon listan, me olemme valinneet jo valmiiksi lahjat ja niiden tekijät niin, että Karaijasta hankittu lahja olisi mahdollisimman ekologinen ja eettinen valinta. Meillä saa myös tehdä ostoksia kaikessa rauhassa, juoda vaikka kupillisen teetä ja nauttia hetken kauneudesta ja rauhasta. Hyvä lahja on myös hyvin hankittu, stressitön ja ajatuksella annettu, siitä on iloa pitkään.

Tervetuloa Joulunäyttelyymme!

Karaija on auki ti-pe 11-18, la-su 11-16 Bollstantie 5 Inkoon keskusta.

 

Joulukranssit, sammalta ja pihlajanmarjoja, Marianna Hamberg

Lämmintä ja kaunista, Karin Heikkilä

Lasia Soda shop, Mafka ja Kari Alakoski, keramiikka Jatta Lavi ( keskellä)

Valon juhlaa Jaana Heikkinen

Koruja Melitina Balabin, keramiikka Maarit Lassila

Valon juhlaa Maarit Lassila

Vanhat tuolit, pöytä ja punainen palli myös myynnissä, piparkakkutalopusseja Jessica McQuade

 

TERVETULOA!

ML

 

KIITOS TACK THANK YOU

Karaijan ensimmäinen kesä täysi-ikäisenä ( 18v.) on nyt sitten eletty, etten sanoisi seilattu ( Elävä meri). Kasvu on ollutkin huimaa viime vuosina. Karaija on kasvanut taiteilija-perheenä joka vuosi, samoin kävijöitä, ystäviämme saamme lisää jatkuvasti. Karkeasti arvioiden kesänäyttelyssämme kävi n. 2500 ihmistä, mikä ei ole huonosti näin pienessä kylässä. Ihmisten lisäksi luontogalleriaan piipahti tänä kesänä ainakin yksi kärppä, monta hauskaa hurttaa, perhosia ja yksi ”talkkari” ( Talitintti) erilaisia ötököitä ja pari metsäkauristakin ovella kurkkimassa. Naakat pitivät tapansa mukaan kokouksia katolla.

 Tänä kesänä Karaija kasvoi myös ulkoisilta mitoiltaan kun saimme Workshopin rakennuksen päätyyn. Siellä onkin jo ehditty järjestää monen moista kursseista konsertteihin. Karaija kasvoi myös kesähenkilökunnalla, meitä taisi parhaimmillaan häärätä täällä yhdeksän ihmistä. Kesänäyttelyn avajaisista juhlat jatkuivat Meri ja musiikki festarilla kesäkuun puolivälissä, Inkoon päivällä ja Taidetorilla kesäkuun lopussa, heinäkuussa järjestettiin keramiikkakurssi ja Pentti Hildènin hieno konsertti ja elokuussa kesä huipentui Taiteiden päivään.

Kylmä alkukesä unohtui heinäkuun helteillä ja teemamme Elävä meri osoittautui ajankohtaiseksi ja koskettavaksi aiheeksi. Niin kuin aina hyvältä matkalta, tämän kesän ”purjehdukseltakin” löytyi paljon ideoita uutta ”matkaa” ja kesää kohti. Suunnitelmat ovat jo pitkällä, mutta nyt täytyy vaan malttaa säilyttää salaisuutta vielä hetki, sillä ennen sitä saamme elää vielä monta riemukasta hetkeä. Lintujen lennettyä seuraava näyttelymme onkin sitten joulu. Valonjuhla ja Piparkakkutalossa. Ennen sitä Karaija on auki lauantaisin klo. 11-16 kaikille jotka ikävöivät ja Joulun avajaisia juhlitaan lämpimästi sitten 22.11. la klo. 14-16. TERVETULOA! VÄLKOMMEN! WELCOME!

 

KIITOS vielä Tiina, Sirpa, Angela, Marina, Mia, Sonja, Elli, Kaija, Gustav TAITEILIJAT ja kaikki muutkin mukana soutaneet sekä kaikki maailman mukavimmat ystävämme!

 

Erityiskiitos vuokraisännällemme Inkoon Seurakunnalle ja yläkerran talonmiehille!

 

Hellepäivän viettoa Workshopissa ( oik. Kaija, Lissu, Marina, Markku)

Lehdistön tiedotustilaisuus Musik vid havet

Karaija ulkoitui tänä kesänä Kirkkoon ja Fiskarsin Slow food markkinoille.

 

 

Kamarimusiikkia Karaijassa tulossa...

Iloiset muusikot Musiikki ja Meri

Taidetori ja Inkoon päivä

Musiikkia alà Pentti Hildèn

Taidepäivä

 

ML

 

 

 

Lintujen muutto Karaijaan alkanut!

Lauantaina Suomen luonnon päivänä 30.8. klo. 14-16 juhlitaan Karaijassa, luontoa ja lintuja
TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

Linnut Karaijassa / Fåglar i Karaija

Taiteilijat:
Hanna Aalto, Tom Björklund, Jenny Moed- Korpela, Kristiina Koskimies- Soininen, Risto Lammin- Soila, Johannes Nevala, Kenneth Rosenlund, Pekka Saikko ja Esko Railo.

Tom Björklund

Jenny Moed- Korpela

Esko Railo