sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kannustava kansakunta ja pohjoismainen paratiisisaari



Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme seisoo nyt kuin Myrskyluodon Maija luodollaan ja pitelee kiinni helmoistaan. Elämme jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja rakennamme uutta globaalia informaatioyhteiskuntaa. Tuulet puhaltavat teollisuuden työpaikat halvemman työvoiman maihin, myös nopea teknologian kehitys automatisoi ihmisiä työttömiksi. Tulevaisuudessa koulutuksen merkitys kasvaa ja palveluista muodostuu myös merkittävä työllistäjä. Globalisaatiossa ja tietoyhteiskunnan rakentamisessa on kuitenkin omat haasteensa, miten turvataan tasa- arvoinen yhteiskunta ja saadaan luonnonvarat riittämään. Energian tuotannosta tulee myös varmasti tärkeä tekijä tulevaisuuden toiminnoissa. Siksi Suomenkin kannattaisi ottaa askelia kohti kestävää kehitystä, ydinvoima tai arktisten alueiden öljynporaus ei sitä ole. Puhtaassa tulevaisuudessa energiaa tuotetaan pienissä lähiyksiköissä ilman massiivisia ongelmajätteitä, päästöttömistä ja ehtymättömistä energialähteistä kuten auringosta ja bioenergiasta. Luonnonvaroja ja resursseja opitaan uusien teknologioiden avulla entistä paremmin säästämään ja kierrättämään. Se tulee olemaan välttämättömyyskin jätevuorien kasvaessa, ilmaston muuttuessa ja puhtaan veden säilyttämiseksi.

Amerikkalaisten kerrotaan osaavan nauttia naapurinsakin menestyksestä ajatuksella; tuohon minäkin pyrin. Venäjällä menestynyt näyttelijä Ville Haapasalo kehuu venäläisiä samasta syystä, toisen onnistuminen koetaan kannustavana ei kateutena. Meille Myrskyluodollekin on rakennettava vahva kansallinen identiteetti ja kulttuuri. Kun teollisuuden työpaikat katoavat, yrittäjyyttä tarjotaan ratkaisuksi. Se voi sellaisena toimiakin jos olosuhteet sille ovat hyvät. Yrittäjä tarvitsee kannustavat sisämarkkinat pystyäkseen ponnistamaan luodolta ulos globaaliin maailmaan. Korkea teknologia on varmasti Suomen juttu, mutta omasta työpaikastani katsellen uskon, että myös älykäs, moderni käsityöläisyys pysyy hengissä. Samoin kun energian tuottaminen lähellä, myös muu lähituotanto tulee entistäkin tärkeämmäksi. Nyt jo lähiruuan suosio on täysin kiistaton ilmiö koko euroopassa. Myös muut käsityöläiset säästävät ja kierrättävät luonnonvaroja. Kotimaassa käsintehty tuote on harkiten ja laadukkaasti valmistettu, sen on tehnyt oikea ihminen, tuotteen tekemisestä ja myymisestä maksetaan verot Suomen valtiolle. Kuten opiskelu kaverini Anna Ruohonen sunnuntain hesarissa sanoi; ” Liian usein näkee päästä varpaisiin kiinalaiseen halpatuontiin pukeutuneita ihmisiä voivottelemassa tehtaiden maastamuuttoja” ,kanssa kansalaisten työttömyyttä on turha voivotella jos itse sitä tukee.

Kuluttajalla on suuri valta ja vastuu. Ruohonen asuu ja työskentelee Pariisissa, ongelma onkin euroopan laajuinen. Silti Anna Ruohonenkin uskoo tulevaisuuteensa vaatteiden suunnittelijana ja valmistajana. Meillä Galleria Karaijassa on yli sadan kotimaisen tekijän ( yrittäjän) tuotteita esillä, iloinen velvollisuuteni ja oikeuteni on niitä puolustaa ja kannustaa muitakin ostamaan vaikka vähemmän, mutta laadukkaampaa, kotimaista työtä. Kannustetaan kansakuntamme kulttuuria, uskotaan itseemme, tehdään myrskyluodosta pohjoismainen paratiisisaari.

 

ML

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti