Joulunäyttely on avattu, tervetuloa!

Joulunäyttelyt Kulta-ajan kaikuja ja Joulurauhaa on avattu! Kulta- ajasta enemmän tuonnempana, Joulurauhaa meillä jakavat kaikki Karaijan taitavat käsityöläiset joululahjaideoineen.

Karaija on auki 30. 12. asti ti-pe 11-18, la-su 11-16, 6.12. 27.12. 28.12. suljettu mutta jouluviikolla maanantaikin auki!

Tässä tunnelmia, lämpimästi tervetuloa!

Keramiikka Tiina Jåfs

Keramiikka, lasi Maarit Lassila

Karin Heikkilä

Kajsa Wikman- Colerus

Marianna Hamberg

Keramiikka, tekstiili Maarit Lassila

Kesämuistoja ja Joulun odotusta

Kesän 2015 muistoja reunustaa ehdottomasti keltaisen-kultaisena hehkuva aurinko. Meillä oli Lapsuuden kesät, kaikki ne yhtä aikaa ja kahdeltatoista eri taiteilijalta. Luonto esitti tutusti taas yhtä suurta pääroolia, oli muistoja marjanpoiminnasta, linturetkistä, sudenkorennoista ja sammakoista. Moni meistä tutustuu ensin luontoäidin ihmeelliseen sukuun ennenkuin laajentaa reviiriään ihmisen rakentamaan kulttuuriin.

Kesältä tallentui muistojen arkistoon taas monenmoisia kohtaamisia ja keskustelujakin. Vaikea niistä on valita, kertoisinko kaikista niistä punaposkista jotka elivät vielä omaa lapsuuden kesäänsä vai heistä jo kumarassa kulkevista jotka muistelivat aikoja aika erilaisia. Eräskin vakkarikävijä jäi mieleen, hän lomailee Israelista joka kesä Suomessa ja käy Karaijassa. Hän kertoi inspiroituvansa suuresti joka kerta Karaijasta, jopa niin paljon että on avannut oman versionsa kotiinsa hedelmäviljellyksilleen Israeliin. Meillä on siis jo oma ystävyys-galleria maailmalla! Tämä iloisena säteilevä nainen käykin meillä useamman kerran matkansa aikana ja kulkee meillä usein nähtävää 10 centtimetrin etenemisvauhtia ympäri koko gallerian ihastellen ja kommentoiden. Rakastan kaikkia noita ihmisiä jotka todella osaavat ottaa ilon irti toisen ihmisen luovuudesta ja kätten töistä. Kiireettömyys kuuluu ehdottomasti Karaijaan, olemme slowkulttuuriin kehto ja kohtu. Käsintehtyjä tuotteita ja taidetta tehdään hitaasti, siksi siihen sitoutuu aikaa, aika tulee osaksi sitä, siksi sen katseleminenkin vie ja vapauttaa aikaa.

Tämän kesän teema oli yksi unelmistani, se oli juuri niin iloinen ja aurinkoinen kuin olin osannut odottaa. Siitä saimme niin paljon voimaa ja energiaa että loppuvuosi tuntuukin lentävän jättikorennon siivillä. SUURI ja LÄMMIN KIITOS vielä kerran kaikille taiteilijoille, yleisölle ja ystäville!

 Seuraavaksi on tulossa jo JOULU. Se on myös yksi kauan kaipaamistani aiheista, Kultakauden kaikuja, siis todella, kaikkien niiden kultaisten taiteilijoiden kausi jotka vaikuttivat niin ratkaisevasti Suomen syntyyn ja kulttuurimme kehitykseen. Avajaisia vietetään 21.11. klo. 14-16 LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Sitä ennen kuitenkin vielä viimeisen kerran muistoja Lapsuuden kesältä:

Lapsuuden kesät

Pronssia Eeva Salo

Yksityiskohta näyttelystä tekstiili Kaarin Hellman

Meri ja Musiikki, iki-ihana Sibelius ja täysi sali

Kesän kukkaloistoa

Moni saapui paikalle pyöräillen

Taiteiden päivä

Taiteiden päivä

Taiteiden päivä

Taiteiden päivä

Hei hei kesä 2015! Kiva kun kävit!

Ihmisen työ

Englantilainen designeri, runoilija, novelisti, kääntäjä ja aktivisti William Morris puolusti voimakkaasti käsityötä ja koki teollisen vallankumouksen rappiollisena. Hän oli 1800- luvun lopulla syntyneen Arts and Grafts liikkeen tunnetuin edustaja. Tuo liike syntyi vastustamaan "sieluttomia" teollisuusjäljennöksiä ja uskoi muotojen yksinkertaisuuteen sekä materiaalin ja idean aitouteen.

Tänä päivänä meitä käsityöläisiä on edelleen hengissä kourallinen täällä Suomessakin. Teollinen vallankumous on jo taakse jäänyttä elämää ja käynnissä onkin digitalisaatio, joka sähköistämällä palveluja ja toimintatapoja purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Herodes ei enää laita meitä verollepantaviksi vaan verotkin ohjautuvat luultavasti automaattisesti keinoälyä käyttäen tarvittaviin kohteisiin. Informaatio puretaan bitteihin, jolloin sitä voi tallentaa, järjestellä ja muutella ihan uudella tavalla. Tietokoneet ja robotit kommunikoivat keskenään ilman ihmisen antamia käskyjä. Teknologia kuljettaa meitä paikasta toiseen ja huolehtii kodeistamme. Voimme keskittyä olennaiseen.

Teollistumisen ja sähköistymisen ohella käynnissä on myös globalisaatio, joka on avannut maailman markkinat. Koneista ja laitteista huolimatta yrittäjät ja sijoittajat ovat huomanneet saman kuin William Morris aikoinaan, oikean elävän ihmisen tekemä käsityö ei ole täysin korvattavissa koneellisesti. Arts and Grafts liikkeen alkuperäinen idea aitoudesta on käännetty itsensä irvikuvaksi massiivisessa mittaluokassa. Kansojen kulttuureista eri puolelta maailmaa on poimittu niiden parhaimmat ja omaperäisimmät ideat ja kopioitu massatuotantona toisella puolella maailmaa. Kapitalismi tietysti tasoittaa tietä köyhien kansojen kehitykselle ja sanotaan että olihan meilläkin aika jolloin lapsilla teetettiin töitä. Sellaiset argumentit paljastavat silti suuren tietämättömyyden niistä oloista, jossa halpatuontia nyt teetetään. Olosuhteet esimerkiksi halpoja tekstiilejä tuottavissa tehtaissa ovat todella kaukana sen agraari ajan Suomesta, jossa lapset tekivät töitä kotonaan tai kotikylissään, eivät suurten kaupunkien slummeissa ja teollisuushalleissa kuin häkkiin suljetut eläimet.

Suurin ja sokein luottamus koneiden ja laitteiden kaikkivoipaisuuteen taitaa silti taittua, keinoälykään tuskin koskaan tulee täysin korvaamaan sitä mikä ei ole sen luomaa. Suurin kysymys tulevaisuudessa tuleekin luultavasti olemaan maapallon luonnovarojen ja resurssien jakaminen, miten se tehdään mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Itse uskon että digitalisaationkin aikana arvokkaita ovat ominaisuudet jotka tekevät meistä ihmisiä, Kysymys kuuluu siis mihin tarvitaan vielä ihmistä? Voiko keinoäly tuottaa sisältöjä ja hoitaa ihmisiä? Vaikka koneet ehkä edistävätkin terveyttämme ja pidentävät elinikäämme, ihmistä ne tuskin koskaan täysin korvaavat sosiaalisissa tilanteissa. Toinen ominaisuus joka koneilta kai ymmärtääkseni puuttuu, on inhimillinen luovuus ja mielikuvitus, kyky tuntea, aistia, eläytyä, mielikuvitella. Tulevaisuudenkaan yhteiskunnissa ei ihmisen inhimillisyys ole korvattavissa. Miksi emme siis arvostaisi ja ylistäisi sitä jo nyt tänä päivänä!

Galleria Karaijassa esittelemme käsityönä valmistettuja tuotteita. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-4. 10. meillä on mahdollisuus myös tutustua tuon teollisen vallankumouksen alkuaikojen tuotteisiin Antiikkiviikonloppuna. Esillä on mm. ensimmäistä kertaa Suomessa, 160 vuotta vanha maisema- aiheinen daguerrotypia eli valokuva, sekä monia mielenkiintoisia teknologisia vempeleitä menneiltä vuosilta.

Juuri nyt on esillä vielä Seija Grönqvistin luontoaiheisia maalauksia ja Risto Lammin- Soilan lintumaalauksia 27.9. asti, auki pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA!

Lapsuuden kesän viimeinen viikko!

Sokerina pohjalla

Kesänäyttelyssämme on mukana myös maalaustaidetta neljältä taiteilijalta. Kalevi Liskistä ja Karin Björklund- Rissasesta jo kirjoitinkin aikaisemmin, mutta vielä täytyy ehdottomasti nostaa esiin nuori, kaunis taiteilijamme Katriina Kaija. Katriina on Kirkkonummelainen kuvataideopettaja ja ehtinyt jo mukavasti saada alulle oman taiteellisen uransakin. Koulunsa hän on käynyt Aalto yliopistossa ja Kuopion muotoiluakatemiassa ja on aktiivinen puheenjohtajakin Kirkkonummen taideyhdistyksessä. Hän ehtii vielä vaikuttaa pitkään kulttuurin ja taiteen puolesta, hänestä kuulemme vielä.

Katriinan maalausjälki on sateen raikasta, ei turhaa yrittämistä tai vääntöä vaan reipasta värinkäyttöä tarkoin valikoidulla paletilla. Lapsuuden kesään Katriina on maalannut omia lapsuusmuistojaan, joihin kuului myös Ruokolahden leijona 80- luvulla.

Laitan vielä omatkin maalausmuistoni tähän viimeiseksi, kesän teema oli lemppariani alusta loppuun, olen nauttinut joka hetkestä.

Lapsuuden kesät esillä vielä 23.8. klo. 16.00 asti ti-pe 11-18, la-su 11-16, hopi hopi, vielä ehtii hakea itselleen hyvän mielen koko vuodeksi!

Yhden kiven varassa, Katriina Kaija

Metriakvarellia, Karin Björklund- Rissanen

Kalevi Liski maalaukset, Hillevi Latvalahti kukkaset

Maalaukset vas. ja kes. Maarit Lassila, oik. Katriina Kaija

TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

ML

Saveen säilötyt lapsuusmuistot

Karaijan kesä jatkuu vielä pari viikkoa. Meillä on tämän kesän näyttelyssä mukana myös keraamikkoja, yksi ihan uusikin nimittäin Tiina Harjola Teijosta. Tiina onkin onnistunut luomaan kesän hittituotteen, superromanttiset kukkakupit. Niissä ovat ruusut, pionit, orvokit ja omenankukat kukkineet koko kesän ja perhoset liihotelleet joukossa. Tiinan vankasta ammattitaidosta kertovat paitsi nämä dreijatut kupit, myös kauniit leikekoristeiset ja kohopainetut sudenkorentovadit. Tiina käyttää myös litografia tekniikkaa savelle, jossa piirustuksista ja valokuvista leikkaamalla ja liimaamalla vedostetaan kuva keraamisilla pigmenteillä.

Tiina kertoo näistä töistään näin; Olen yrittänyt tavoittaa toissäni lapsuuden mielikuvitusmaailman. Kun leikkiemme vakiopaikassa "Pikkumetsässä" koetut seikkailut ovat todellisempia kuin todellisuus itse. Päivä toisensa perään kävimme ruokkimassa elefantin, seurustelimme mehiläisten kanssa ja kiipeilimme puiden oksilla, jotka sijaitsivat aution saaren sydämessä.

Kaikki muistot kulkevat mukanani, vaikka jokaisella askelmalla vähemmän kosketuspintaa. Riippumatta kuinka monta ovea avaan, yhä enemmän jää seuraavan tuolle puolen.

Toinen keraamikko onkin Karaijan ystäville jo vanha tuttu, Hillevi Latvalahti. Hillevi asuu sekä Espoossa että varsinkin kesäisin täällä Inkoossa. Hillevin töissä ihastuu usein siihen lämpöön jolla hän työnsä luo, niissä on hiukan veijarimaista huumoria. Tämän kesän näyttelyyn hän on tehnyt kokonaisesn kukkaniityn ja elävästi olevia koiria. Hänen suurin teossarjansa on kuitenkin perheen naiset, joista hän kirjoittaa näin;

Silloin muutettiin maalle kesäksi. Perheen naisia oli aina paikalla eri kokoonpanoissa. He loivat tunnelman. Äiti, mielestäni niin kaunis, usein haaveissaan, isoäiti, jonka lapsikin tiesi muita paremmaksi ihmiseksi, Julia täti, jotenkin niin nykyaikainen ja reipas, isosisko, jota ihailin ja kadehdin ja minä itse, joka en tiennyt olinko lapsi vai jo nuori tyttö. Meidät kaikki asetan nyt esille, vieraiden silmien tarkasteltaviksi. Tässä minä mökötän letteineni. Isosisko esittelee tyytyväisenä uutta polkkatukkaansa. Minä vaan en saa vielä leikata lettejäni, kun en ole vielä täyttänyt kymmentä.

Mukana on myös omiakin keramiikka lapsiani.

Lapsuuden kesät Karaijassa 23.08.2015 asti, ti-pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

Keramiikka, keramik, Hillevi Latvalahti

Keramiikka, keramik, Tiina Harjola

Keramiikka, keramik, Tiina Harjola

Keramiikka, keramik, Maarit Lassila

Lapsuus grafiikan lehdillä

Kesänäyttelyssämme on tänä vuonna erityisen paljon grafiikkaa. Se on myös todella korkealaatuista, kun mukana on useampi grafiikkaa opettavakin taiteilija.

Karin Björklund- Rissanen on paikallisia voimia, kuvataideopettaja ja graafikko, hänestä kirjoitinkin jo aiemmin.Grafiikkaa Karinilta on kesänäyttelyssä erilaisia ötököitä ja muita teoksia Taidelainaamon puolella.

Piia Lehti on iloinen uusi lisä Karaijan kasvavaan taiteilijajoukkoon. Piian kauniit ja kertovat työt on otettu meillä tosi hyvin vastaan. Salossa asuva nuori taiteilija on jo ehtinyt tehdä vaikuttavan uran taiteen maisterina, näyttelyjä on kertynyt koti- ja ulkomailla jo pitkä lista. Piia kertoo pyynnöstäni ja tämän kesän töistään niin hienosti että lainaan häneltä suoraan tähän; Kuvien tekeminen on minulle kuin palapelin kokoamista uudelleen, omilla säännöilläni. Leikin rooleilla ja ruumiillisuudella, häivytän ihmisen, eläimen ja kasvin rajaa. Yksi tärkeä teema teoksissani onkin ihmisen ja luonnon suhde: ihminen osana luontoa ja luonto osana ihmistä. Haluan leikkiä ajatuksella: Mitä jos kaikella elävällä elämällä olisi tietoisuus ja tunteet. Mitä jos meillä onkin luontoon jokin sellainen maaginen yhteys, joka ei ole näkyvää eikä käsinkosketeltavissa. Miten sitä voisi kuvata?

Toinen virkistävä ja vaikuttava uusi tekijä on Teija Lehto. Teijakin on ammattitaitonsa hankkinut, Kankaanpään taidekoulusta ja Turun ammattikorkeakoulusta. Samoin kun Piia, Teijakin on koonnut pitkän listan näyttelyitä ansioluetteloonsa. Myös Teija kertoo työskentelystään tähän kesän näyttelyyn itse kaikkein parhaiten;

Puupiirroksissani on kukkia. Lapsuuteni kesiin kuului olennaisesti kukkien läsnäolo, pientareiden lajipaljous, värit ja tuoksut, kotipuutarhan perennojen hehku. Keräsin kukkia maljakkoon ja sidoin niistä seppeleitä. Kukkien hetkellisyys korosti kesän hetkellisyyttä, kukkiin tiivistyi kesän koko väkevyys ja intensiivisyys, elämän huikea yltäkylläisyys. Metalligrafiikkani keskittyy mustikoihin. Huomaan, että mustikoista on tullut minun kuviini oikein kestoaihe. Syitä on varmaan monia. Kasvoin maalla, jossa metsä ja mustikat olivat lähellä. Pidin ja pidän niiden poimimisesta. Se on niin hidasta puuhailua, että mielenkin on pakko asettua ja suostua rauhoittumaan – mindfulness harjoitusta parhaimmillaan. Pidän mustikoiden himmeänsinisestä väriasteikosta, pidän niiden pyöreästä muodosta, pidän niiden mausta. Mustikat nostattavat myös mieleeni kauniita muistoja lapsuuden kesistä.

Vielä yksi graafikko mahtuu tähän joukkoon ja hän onkin sokeria pohjalla, Karaijan kävijöille jo vanha tuttu Esko Railo. Eskon töistä ei puutu huumoria eikä elämäniloa. Niitä ei myöskään ole olemassa ilman lintuja. Sitä voi joutua hetken etsimään, se voi olla piilossa tai aivan edessä, mutta lintu siellä aina on. Tämä kovakuntoinen ja arvostettu opettaja pitää kuntoansa yllä mm. pelaamalla senioriliigassa jalkapalloa, mikä näkyy myös usein hänen grafiikassaan. Eskon työt ovat elämää täynnä, niistä voi lukea lukemattomia tarinoita. Porissa asuva taiteilija on potkinut pitkälle ja saavuttanut jo tunnustetun ja arvostetun aseman maamme taidegraafikoiden joukossa.

Grafiikkaa, kehystettynä ja vedoksina, myytävänä ja Taidelainaamon kautta vuokrattavana Karaijassa 23.8. asti, nyt heinäkuussa ma-pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA!

Pioni Teija Lehto

Yhteinen historia, Piia Lehti

Kottaraisia ja Oskun autoja, Esko Railo

ML

Kalevi Liski ja Rafael Wardin kosketus

Kun Kalevi Liski viime kesänä asteli sisään Karaijaan vaimonsa Terhin kanssa, riemastuin. Maailmankaikkeus vastaa kun sinne huudetaan. Meillä oli silloin suuri ja tärkeä Itämeren hyväksi järjestetty kesänäyttely Elävä meri. Aihe on toki ajankohtainen edelleen, mutta sinilevistä ja saasteista keskusteleminen oli saanut minut haaveilemaan ilosta, energiasta sekä väristä ja siinä Kalevi nyt seisoi, elävänä esimerkkinä sellaisen taiteen tekijästä!

Tänä kesänä, Lapsuuden kesät näyttelyssämme onkin nyt vihdoin esillä nuo Kalevi Liskin visuaaliset vitamiiniannokset. Maalaukset, jotka suorastaan hehkuvat Italian aurinkoa, lämpöä ja iloista mieltä.

*Kalevi Liski tiesi jo hyvin varhain kutsumuksensa taiteen pariin, nuorena häntä kiinnosti myös teatteri ja hän haaveilikin näyttelijän urasta.Yllättäen esteeksi muodostui kuitenkin sama piirre, joka kuvataiteessa on vahvuus- nuoren mielen herkkyys.Hankala ramppikuume ei sallinut lavalle astumista. Teatteri jäi kuitenkin tärkeään osaan Kalevi Liskin elämässä, kun hän kouluttautui lavastajaksi. Kalevi Liskin ura Yleisradiossa kesti yhteensä 38 vuotta.*

Yleisradion taidekurssien kautta Kalevi tutustui myös esikuvaansa, opettajaansa ja ystäväänsä Rafael Wardiin. Wardin vaikutuksen voi nähdä Liskin maalauksissa myös meidän näyttelyssä. Etenkin rakkaus keltaiseen väriin yhdistää näitä kahta taiteilijaa. Kalevi Liski matkustaa usein vaimonsa kanssa Italiaan valoa hakemaan ja tuo sitä meille muillekin maalauksissaan. En osaa kuvitella marraskuiseen aamuun paremmin sopivaa seuraa kuin Kalevi Liskin energisoivat värit ja lämpö.

Kalevi Liskin visuaaliset vitamiinit nautittavissa Galleria Karaijassa 23.8. asti, nyt heinäkuussa ma-pe 11-18, la-su 11-16 TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

* Lainaus kirjasta Kalevi Liski

Kalevi Liski ja maalauksensa.

ML