Istutuksia ja uusi kyltti

Pitkäksi ehtinyt nurmikko tuli vihdoin leikattua kun seurakunta oli saanut kesäapua. Rautatieomenapuu avasi tänä vuonna ensimmäisen kukan avajaisiltana, kukinta oli selvästi vähän myöhässä tänä keväänä ja jänisten parturoimat oksat versovat toivottavasti uutta.

Oven päälle saatiin uusi nimikyltti vanhalla logolla.

Koska paikka on osoittautunut ruusuille otolliseksi, en voinut vastustaa vielä toisenkin köynösruusun istuttamista. Viime kerralla piti tulla valkoiset kukat mutta tulikin punaiset, nyt ostin vaaleanpunaiset saa nähdä mitä tällä kertaa tulee.

 

Karaija on nyt siis kesäajassa Auki ti-pe 11-18, la- su 11-16 TERVETULOA!

ML

Kopioiminen ei kannata

Esittelin tavalliseen tapaan Karaijan töitä sunnuntaina näin: ” Karaijassa kaikki on kotimaista työtä…” ja hätkähdin miesasiakkaan vastausta; ” Niin, sitä ei tiedä, niin paljon on huijausta” vastasin siihen ( vähän närkästyneenä) ” Ei Karaijassa, tunnen henkilökohtaisesti jokaisen tekijän ja TIEDÄN mistä tuotteet tulevat”. Uskon edelleen näin, vaikka tämä uusin Marimekko kohu osoittaa että kyllä me suomalaisetkin osaamme kopioida. Jos asian haluaa nähdä positiivisesti, niin minusta tuo suuri kohu osoittaa että meillä yleensä on vielä arvot kohdallaan ja oikea moraali toimii näissä asioissa.

Kopioiminen on taide- ja käsityöalalla kuitenkin kipeä kysymys, sitähän me kaikki teemme, noukimme ideoita mistä ikinä niitä saamme. Silmät ja korvat on pidettävä auki jatkuvasti. Koska ihminen tosiaan toimii suurelta osin tiedostamattomasti, mitä tulee kuvien ja informaation vastaanottamiseen ja käsittelemiseen, ei ole lainkaan ihmeellistä että myös kopioimista sattuu usein tiedostamattomasti. Siltä on vaikea suojautua.

Itse olen sitä mieltä että kun lapsen ( lue työn) on maailmaan saattanut, sille on annettava oma elämä. Se jatkaa kulkuaan osana kulttuuria, jos se on tarpeeksi kiinnostava, siihen kyllä tartutaan, tavalla ja toisella. Niin kuin elävienkin lasten kanssa, niin myös näiden kätten töiden kanssa, on vain luotettava siihen, että ne kestävät omat koettelemuksensa.

Noin yleensä on turha surra kopioimista, koska se on lähde joka kuivuu hyvin nopeasti. Yhden idean voi kopioida, mutta kopio on aina kopio, siis huonompi kuin alkuperäinen. Jos se on parempi, se onkin jo tuotekehittelyä. Jos sinulla on lähde josta pulppuaa kauniita ja kestäviä ideoita, voit antaa sen pulputa, kopioimisessa on nimittäin se ikävä puoli että se tapahtuu jälkikäteen, se on aina johdettavissa alkuperäiseen, niin kuin tässä Marimekko tapauksessakin nähtiin. Valheen jäljet ovat lyhyet.

Kuningasideat kannattaa tietysti ehkä patentoida, mutta noin muuten olen sitä mieltä että käsityöläisen ja taiteilijan kannattaa keskittyä lähteensä ruokkimiseen ja oman äänensä kuuntelemiseen. Siinä on tarpeeksi haastetta tässä kuvien ja impulsien ilotulituksessa. Niin kuin monessa asiassa, niin tässäkin, pitkäjänteinen ja uskottava työ palkitaan. Kun luot, luo maailma, sitä onkin vaikeampi kopioida.

Toivon että jatkossakin voisimme luottaa suomalaiseen työhön ja luovuuteen. Olemme aina saaneet vaikutteita ja verenperintöäkin sekä lännestä että idästä, meillä on oma ainutlaatuinen luontomme ja historiamme, meillä on paljon, riittävästi.

ML

Lumotun luonnon avajaiset oli kesäjuhlaa!

 

Kiitos kaikille Taiteilijoille ja Vieraille mahtavista juhlista, kesä on virallisesti alkanut!

Lumottu luonto 4.8. saakka, TERVETULOA!

ML

Viimeinen ripustuspäivä, avajaiset huomenna TERVETULOA!

Saimme kuin saimmekin kaikki, melkein kaikki paikalleen. Tänään tuli vielä uunituoreita Taneli Stenbergin maalauksia suoraan maalaustelineeltä. Mystisiä kertomuksia Lammen leideistä ja vesipedoista sekä Jahtiporukasta joka äkkiä katsoen vaikuttaa ihan tavanomaiselta....Näitä ei voi kuvata, ne pitää nähdä!

Tervetuloa siis kaikki huomenna juhlimaan Lumottua luontoa!

Avajaiset klo. 14- 16 Karaija auki ti- pe 11-18, la- su 11-16
ML

Ripustuspäivä 4. taivaallisen lumoavaa.

Iloinen joukko Tillan Tallista, vas. Tilla Kekki, Marianna Juvonen- Holopainen, Eeva Salo ja Mi Kuoppa sekä Tilla Kekin veistokset Tuhma ja Syyllinen.

Samaa joukkoa opettaja käsi pystyssä ja toimittaja Laura Salamakin vauhdissa mukana.

Tästä joukosta se näkyy, taiteen hyvää tekevä voima.

Pieni osa suuresta joukosta uskomattoman hienoja pieniä veistoksia.

 

Että sain tämänkin päivän elää, kiitos Tilla Kekki ja koko Tillan Talli, I am in heaven.

ML

Ripustuspäivä 3.

 

Tänään päivä alkoi keramiikka uunin tyhjentämisellä ja täyttämisellä, jatkui kehystäjän luo Karjaalle ja sieltä Karaijaan ripustamaan jossa sainkin vastaanottaa taas hienoja töitä Hannu Nikanderilta ja Susanna Suikkarilta. Niistä kuvia tuonnempana, kamera jäi nimittäin aamulla kotiin. Tässä vielä voimaa antava Punaiset lehdet Jaana Heikkiseltä, käsittämättömän kaunis maalaus.

Huomenna ripustaminen jatkuu Tilla Kekin veistosryhmä Tillan Talli kanssa.

ML

Ripustuspäivä 2.

 

Jaana Heikkinen toi upeita maalauksiaan, Jaanasta unohdin napata kuvan, kun keskustelumme lähti heti pintaa syvemmälle myyttisiin maailmoihin. Kuvassa istuu sen sijaan iloinen Eila Oksanen,  joka toi nämä lumoavat pronssiveistoksensa. Kuten kuvaan kuuluu, niin langat vielä roikkuu ja muovitkin on riisumatta, vielä voi tulla muutoksia ripustukseen.

 

 

Kammarinpuolikin uusiutuu.

 

Huomenna jatkuu ripustus, avajaiset lauantaina.

ML