Maailmassa on
enää harvoja diktatuureja tai kommunistisia valtiojärjestelmiä, maailma elää
nyt enemmän ja vähemmän yhteisessä markkinataloudessa. Markkinataloudessa taas
kyse on myymisestä ja ostamisesta. Tavaraa valmistetaan nyt enemmän kuin
koskaan, luonnonvaroja ja ihmisiä uhrataan sen liika- ja halpatuotannolle. Mitä
enemmän meillä on tavaraa, sitä vaikeampi sitä on meille myydä. Siksi
mainonnasta ja myymisestä on tulossa lähes sodankäyntiä, jossa kaikki keinot
ovat sallittuja. Toisella rintamalla ovat strategioitaan hierovat myyntimiehet
ja toisella pahaa aavistamattomat kuluttajat. Myyntimiesten uusinta muotia on
soluttautua tuonne ”kotirintaman” puolelle, viattomien blogikirjoittajien
teksteihin tai erilaisiin kotihippoihin. Uusin jippo toimii aina kunnes sitä
opitaan varomaan.
Maailman
markkinatalous on tavaran tuottamista suurella joukolla köyhiä ihmisiä ja sen
myymistä toiselle suurelle joukolle köyhiä ihmisiä. Me Suomessa emme ole ehkä
pyramidin alimpana, mutta taistelemme paikastamme. Niin mukavaa kuin onkin
syödä Kengurua tai pukeutua Bangladeshilaiseen Jussipaitaan, kun halvalla sai, niin totuus on,
että naapurin sikatilallinen taistelee olemassaolostaan ja maamme viimeiset
tekstiilialan yrittäjät antavat tekohengitystä vuosisatojen tieto- ja
taito-osaamiselle sillä alalla.
Esimerkki
Detroitista kertoo miten vaarallista voi olla markkinatalouden matkaan
lähteminen liian yksipuolisin eväin. Tuo kaupunki Yhdysvalloissahan eli ja
kuoli autoteollisuuden mukana. Nyt lähes viidakon lakien mukaan elävä,
kurjistunut ja epätoivoinen kaupunki on löytänyt uuden toivon. Ei, toivo ei löytynyt avaruusteknologiasta
tai virustentorjuntaohjelmista, toivo löytyi maanviljelystä! Nyt kaupunkilaiset
siivoavat taas tonttejaan ja kasvattavat niissä ruokaa jolla sitten käyvät
kauppaa. Kaupunki on tehnyt pienen agraarikulttuurisen kuperkeikan.
Kysymys siis
kuuluu mistä me suomalaiset olemme ylpeitä 10- 20- 50 vuoden kuluttua?
Millainen on maamme ja kulttuurimme? Toteammeko että joskus meillä oli Kalevala
ja kulttuuri, osasimme kutoa ja hitsata, valaa ja virkata. Nyt kaikki tulee
Kiinasta tai Afrikasta ja maa on myyty kaivoksiksi tai kylpylöiksi. HALOO! Nyt
on aika herätä, aika tehdä itse ja osata. Aika tukea omaa kulttuuriamme, niin
kauan kuin sitä vielä tehdään!
Tervetuloa kotimaisen työn ja osaamisen Galleria Karaijaan, ihmettelemään mitä kaikkea me vielä osaammekaan!
Auki ti- pe 11-18, la-su 11-16
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti