tiistai 17. huhtikuuta 2012

Rakkaudella Björn Walhroosille

Mieleni kuplii taas niin että on ihan pakko poksautella pois päällimmäisiä poreita. Tiedättehän provokaattorikone, taloustaituri Björn Walhroos on taas avautunut kaikelle kansalle. Hän siis rakastaa lähimmäisiään. Koska haluaisin pitää itseäni jonkinlaisena humanistina, olen yrittänyt olla avoin ja kuunnella mitä hänellä on ollut sanottavanaan. Se ei ole ollut vaikeaa, koska hän on esiintynyt sekä televisiossa että radiossa, useamman kerran. Sen sijaan on paljon hyviä ( parempia) ajattelijoita joita siellä ei juuri näy. Me Walhroosin kanssa tunnumme hengittävän aika lailla erilaista ilmaa, tiedättehän nämä, leikataan sosiaaliturvaa nuorilta, köyhiltä ja hajonneilta perheiltä, vedetään pois äänioikeus eläkeläisiltä, lakkautetaan kehitysapu, laitetaan vapaa-aika verolle jne. Voisin jopa kysyä että hengittääköhän tuo mies ylipäänsä, onkohan kukaan kurkistanut hänen paitansa alle, ehkä siellä on näyttö ruutu ja vilkkuvia valoja, ehkä se muistuttaa enemmän New yorkin pörssiä kuin karvaista rintaa.

Maalasin eilen koko päivän kuvaa vanerille. Olen käyttänyt tuon saman vanerin värittämiseen jo useamman päivän. Ajattelin mitäköhän herra Walhroos asiasta ajattelisi. Kuinka kansantaloudellisesti tuottavaa tuo työni on, tuotanko sillä yhteiskunnalle takaisin sen mitä se on minuun kouluttamisella sijoittanut? Minunhan pitäisi elää juuri nyt tuottavimpia vuosiani. Hengitykseni alkoi kiihtyä, sydän takoa tiiviimmin, paniikki iskeä...silloin muistin eräät ystävälliset kasvot Karaijassa, asiakas joka kertoi teoksesta jonka oli minulta ostanut, mitä se hänelle merkitsi ja missä hän sitä säilytti, hengitys tasaantui.

 Muistin samantien toisiakin tilanteita, niitä alkoi suorastaan tulvia mieleeni, ihmisiä kertomassa Karaijassa erilaisista taideteoksista joita ovat sieltä ostaneet. Nuo tarinat ovat kaikki erilaisia ja kertovat eri taiteilijoiden teoksista, yhteistä niille on, että ne ovat merkityksellisiä. Kaikki nuo teokset ovat löytäneet paikkansa kodeista joissa niitä arvostetaan ja joissa niiden olemassa olosta iloitaan joka päivä. Onko tämä tuottoa? Paraneeko sillä kansantalous tai maamme kilpailukyky? Miten on laita musiikilla tai teatterilla? Siihen en osaa vastata. Tiedän vain että ilman niitä meillä ei olisi kansaa, koska kansaa ei ole ilman omaa kulttuuria. Taiteilijat, muusikot ja kaikenlaiset luovat hullut ovat usein ihmisiä jotka eivät mahdu suurimpien veronmaksajien joukkoon. Heidän työtään on myös hyvin vaikea arvioida suoraan kuluvassa ajassa, silti se saattaa olla ratkaisevan tärkeää, niinkuin oli aikanaan Suomenkin itsenäisyydelle. Olen varma että herra Walhrooskin sen ymmärtää siellä entisöidyssä kartanossaan taideaarteidensa keskellä.

Tuottoisaa päivän jatkoa ihan kaikille!

ML

P.s. Päivän hyvä uutinen oli, että Kankaanpään taidekoulu saa jatkaa.

1 kommentti:

  1. Rahallisesti menestyneet eivät voi ymmärtää, että on myös muita menestyksen mittareita ja hyvän elämän sisältöjä, kuin raha. Rahallisesti menestyneiden kauhu, http://perustulo.org/.

    VastaaPoista