Majavan oma ekosysteemi ja muut innovaatio alustat

Jos sinä yksinäinen lukijani vielä sinnittelet siellä tämän jatkokertomusmeren syvissä aallokoissa, niin koita jaksaa polskia vielä hetki, sillä olen soutamassa sinne päin. Olemme nimittäin matkanneet seitsemän ”meren” eli Innovaatio ympäristöissä toistuvan hahmon viimeiseen hahmoon nimeltä Alustat. Tämä Steven Johnsonin tutkielma innovaatioiden luonnonhistoriasta vertailee luonnonhistorian evoluutiota ihmisen kulttuurihistorian keksintöihin. Tämän viimeisen luvun kohdalla Hyvien ajatusten raikas puhuri puhaltaakin sellaisella voimalla, että pieni paattini nielee aaltoja hengästyttävällä nopeudella. Saas nähdä selvitäänkö tästä hengissä.

Johnson aloittaa taas Darwinista ja hänen ihmeellisestä keksinnöstään, joka syntyi Hitaana aavistuksena ja kasvoi luultavasti täyteen mittaansa lukuisien muistiinpanojen ja havaintojen tietä; Keelinginsaarilla Sumatrasta tuhat kilometriä länteen, Intianvaltamerellä sijainnut valtava saari hänen jalkojensa alla, ei ollutkaan tulivuoren purkauksen synnyttämä vaan eliön rakentama. Tuo eliö oli nimeltään Scleractinia eli kivikoralli. Scleractania on pehmeä polyyppi ja vain muutaman millin mittainen. Sitaatti Johnsonilta: ” Polyyppi rakentaa kalsiumiin perustuvan ulkoisen tukirangan elämänsä aikana ja tuottaa aragoniitti- nimistä mineraalia, joka on niin vahvaa, että se säilyy hengissä satoja vuosia isäntänsä kuoleman jälkeen. Niinpä koralliriutta on eräänlainen valtava merenalainen mausoleumi: miljoonat toisiinsa yhtyneet tukirangat muodostavat kuoppaisen, labyrinttimaisen riutan.”

Tuo pieni ja hento eläin rakentaa siis alustan jolla ympäristön miljoonat muut lajit elävät, hyödyntäen ja kierrättäen uskomattoman tehokkaasti alueen kaikki ravinteet, kuin suuressa merenalaisessa metropolissa. Kuten tiedämme, maapallon ekosysteemissä kaikella on tarkoituksensa ( vaikka ihminen ei sitä aina tajuakaan, vaan usein tekee parhaansa sen tuhoamiseksi), jokaisella eliöllä ja oliolla on oma paikkansa ja syynsä olemassaoloonsa. Ekologit ovat kuitenkin tulleet myös sellaiseen tulokseen, että joidenkin lajien olemassaolo on vieläkin arvokkaampaa kuin toisten, näitä lajeja kutsutaan ”Avainlajeiksi”. Sellainen voi olla esimerkiksi lihansyöjä joka on ainoa saalistaja jollekin lajille joka muuten hautaisi alleen elinympäristön populaationsa kasvulla. Jos sellainen avainsaalistaja poistetaan, elinympäristö tuhoutuu. Tästä vielä paremmaksi pani tiedemies Clive Jones joka päätti että ekologiassa tarvitaan toinen nimi kuvaamaan erittäin erityistä avainlajia, sitä joka todella luo elinympäristön itsensä. Jones antoi tällaiselle lajille nimen ”ekosysteemi- insinööri”. Majavat ovat näistä EI :stä mainio esimerkki. Sitaatti Johnsonilta: ” Kaatamalla poppeleita ja pajuja patojensa rakennusaineiksi majavat yksinään muuttavat lauhkeat metsämaat kosteikoiksi, jotka tämän jälkeen vetävät puoleensa ja pitävät yllä hämmästyttävää naapurien joukkoa: amerikanpalokärjet poraavat pesäkolonsa kuolleisiin puihin, morsiosorsat ja kanadanhanhet asettuvat hylättyihin majavan pesiin, harmaahaikarat, kuningaskalastajat ja pääskyt nauttivat ”tekolammen” eduista, samoin sammakot, liskot ja muut hitaasti virtaavan veden lajit, kuten sudenkorennot ja simpukat ja vedessä elävät kovakuoriaiset. Vedenalaisten koralliriuttojen tapaan majava luo alustan, joka ylläpitää hämmästyttävän monimuotoista elämän kokoelmaa.”

”Alustojen rakentajat ja ekosysteemi- insinöörit eivät siis vain avaa ovea Rinnakkaiseen mahdolliseen vaan rakentavat kokonaan uuden kerroksen.”

Nyt täytyy taas hakea kuppi kahvia, sillä seuraavaksi seuraa tietenkin Johnsonin kulttuurihistoriallinen vaste, jonka hän kertoo taas niin matemaattisen tarkasti, että sen referoiminen sinulle on tällaiselle wanna be humanistille haaste. Tapahtumat alkoivat Marylandin osavaltiossa Laurelissa, Johns Hopkins Universityn sovelletun fysiikan laboratorion ( APL ) kahvilassa maanantaina lokakuun 7. päivänä vuonna 1957.  Siellä fyysikot, teknikot, matemaatikot ja hakkereiden edeltäjät keskustelivat poikkeuksellisen kiihkeästi, sillä viikonlopun uutisissa oli kerrottu, että Neuvostoliitto oli laukaissut Sputnik 1, ensimmäisen ihmisen tekemän, Maata kiertävän satelliitin. Nuoret heput, siis fyysikot William Guier ja George Weiffenbach saivat idean kokeilla voisiko Sputnikin mikroaaltosignaaleja vastaanottaa APL:n laitteilla. Ja ennen päivän päättymistä olivatkin he jo onnistuneet vastaanottamaan signaalit, jotka oli myös tarkoituksella rakennettu helposti vastaanotettaviksi. Tämä ihmeellinen äänimaailma avaruudesta inspiroi heitä tietenkin uusiin ja ihmeellisiin keksintöihin, jotka tulivat muuttamaan koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Sillä nopeasti he oivalsivat että signaalien avulla he pystyivät sekä mittaamaan että seuraamaan satelliittia. Vain kolmen vuoden päästä tästä, oli amerikkalaisilla jo viisi satelliittia Maata kiertävällä radalla ja ne tuottivat sotavoimien tarvitsemaa navigaatio aineistoa. 1980 luvun alussa tämä järjestelmä sai nimen GPS Global Positioning System, ja presidentti Ronald Reagan julisti että tästä järjestelmästä on tehtävä avoin siviilikäytölle. APL oli siis alusta josta versoi yksi 2000- luvun eniten tuottava teknologinen ”koralliriutta” , lukemattomien kaupallistenkin innovaatioiden alusta GPS.

Useimmat näistä uutta tuottavista alustoista ovat kerrosmaisia, eli pinoja, näkyvin pinottu alusta on Johnsonin mukaan World Wide Web eli verkko. Mutta myös luovat taiteet kehittyvät pinottujen alustojen välityksellä. Vaikka taiteessa uudet ideat usein yhdistetäänkin yksittäisten taiteilijoiden neronleimauksiksi, niin nekin usein ovat syntyneet jo olemassa olevien Genrejen ansiosta. Genret ovat luovan maailman alustoja ja niiden sääntöjä rikkomalla tai niillä leikkimällä, taiteilijat luovat uutta. Toisin kuin teknologian maailmassa taiteen maailmassa genret syntyvät kuitenkin Johnsonin mukaan hiljaa eri taiteilijoiden välisten yhteisten viestien monimutkaisesta joukosta, johon kukin taiteilija antaa erilaisia osia.  Sitaatti Johnsonilta; ” Murhamysteeri on ollut johdonmukainen romaanigenre sadan vuoden ajan, mutta kun sen sukupuun piirtää, sille on vaikea löytää yhtä esi-isää; siinä on hieman Poeta, hieman Dickensiä, hieman Wilkie Collinsia puhumattakaan kymmenistä heidän aikalaisistaan jotka eivät yltäneet kaanoniin mutta jotka kaikesta huolimatta vaikuttivat genren käytäntöjen vakiintumiseen.”

Verkkomaailman tuorein ja taas uutta luova pinottuihin alustoihin perustunut innovaatio on Twitter. Se on Jack Dorseyn, Evan Williamsin  ja  Biz Stonen kehittämä avoin alusta, eli API ( Application Programming Interface ) joka tekee verkossa liikkumisesta ja siellä kommunikoimisesta entistä avoimempaa ja kasvattaa sillä tavalla innovaatioiden kasvualustaa. No hang on, sillä mielenkiintoisena esimerkkinä näistä uusista innovaatioista Johnson mainitsee miehen nimeltä Vivek Kundra joka julkisti vuonna 2008 ohjelman nimeltä Apps for Democracy ( sovelluksia demokratialle) johon sai vapaasti luoda sovelluksia jotka tekisivät Washingtonista vähemmän byrokraattisen ja enemmän demokraattisen kaupungin. Kuukauden aikana kaupunki vastaanotti 47 eri sovellusta, joista valittiin kaksi voittajaa, toinen esitti historiallisia kävelyreittejä kaupungin alueella ja toinen jakoi laajaa informaatiota uuteen lähiöön muuttaville. Myös reaaliaikainen informaatio kaupungin pysäköinti tilanteesta, mittareiden avulla, oli minusta hauska sovellus. Washingtonin koe onnistui niin hienosti että vuonna 2009 presidentti Obama nimitti Kundran liittovaltion tietohallintojohtajaksi kehittämään ohjelmia joilla hallintoa parantavia ajatuksia voisi paremmin synnyttää hallinnon ulkopuolelta, ei ainoastaan sen sisältä.

Haukataan vielä vähän happea, sillä ei tässä vielä kaikki, yritä vielä koota viimeiset voimat uimalihaksistasi, sillä tätä seuravassa viimeisessä jaksossa yritän koota yhteen nämä upeat ajatukset jotta maailma pelastuu, tai ainakin kehittyisi taas pikkuisen paremmaksi.

 

ML