Darwinista World Wide Webbiin eli Mistä hyvät ajatukset tulevat?

Innostuin tuosta innostuksen luomisesta niin, että olen ottanut ihan asiakseni tutkia asiaa.

Löysin siihen kättä pitempää pieneltä kustantamolta nimeltään Terra Cognita. Yhdysvaltalainen mediatutkija Steven Johnson on kirjoittanut Innovaation luonnonhistorian; Mistä hyvät ajatukset tulevat? ja Kimmo Pietiläinen on suomentanut sen. Ja guess what, minä olen ajatellut referoida tuon kirjan parhaat ajatukset sinulle tässä blogissa! Saa taputtaa!

Mutta vielä ennen kuin mennään, niin haluan tarkentaa, että tällä uudella innostuksella, luovalla hengellä ja työn arvostuksella haluaisin lisätä henkistä hyvinvointia, en lisää mammonan tuotantoa tai lyhytnäköistä taloudellista hyötyä. Kaikki innovaatiomme tulisi valjastaa koko ekosysteemin, luonnon ja ihmisen hyvinvoinniksi. Uudet teknologiat ja vaurauskin voi palvella mielekkäämpää elämää, sellaista jossa hyvinvointia jaetaan tasaisemmin ja rauhanomaisemmin. Uudet innovaatiot voivat tulevaisuudessa toivottavasti pysäyttää nykyisen luonnovarojen ryöstön ja auttaa meitä säästämään ja suojelemaan niitä.

Otetaan siis selvää mistä hyvät ajatukset tulevat ja aloitetaan näistä Steven Johnsonin ajatuksista; Var så god:

Johnson vertailee minusta mielenkiintoisesti hiiliperusteisen elämän kehitystä ihmisen luoman kulttuurin kehitykseen ja löytää niistä matemaattisesti yhteneväisiä lainalaisuuksia.

Hän lähtee liikkeelle, ei enempää eikä vähempää kuin maailman synnystä, tai tarkalleen ottaen sen jälkeisestä ajasta, sillä syntyähän ihminen ei edelleenkään pysty selittämään. Herra Charles Darwin löytää Intian valtamereltä, Sumatrasta tuhat kilometriä länteen Keelingsaarilta mielenkiintoisen koralliriutan. Se mikä näissä koralliriutoissa on erikoista on, että vaikka ne kattavat vain noin prosentin kymmenesosan maapallon pinta-alasta, ne ovat koteja n. neljännekselle merielämän tunnetuista lajeista. Korallit ovat siis valtavia luonnon innovaatio ja kehityskeskuksia. Johnson vertaa näitä elämän tihentymiä ihmisen luomiin kaupunkeihin.

Vertailua voi jatkaa. Tiedemies Max Kleiberin `negatiivisen neljännespotenssin` lain mukaan eläimen koon lisääntyessä sen elintoiminnot hidastuvat. ( Sydämen lyöntien määrä on siis n. vakio eri lajeilla vaikka hyönteinen elää vain tunteja ja Elefantti vuosikymmeniä ) Fyysikko Geoffrey West kääntää lain ihmisen kohdalla positiiviseksi, sen mukaan kaupunkien koon suurentuessa ne tuottavat samassa suhteessa enemmän ideoita. Molemmat ilmiöt voidaan siis laskea samassa suhteessa toisiinsa. Ihmeellistä.

No hang on, näitä hienoja lainalaisuuksia tulee vielä vähän lisää. Johnson kirjoittaa esimerkin television historiasta ja kirjoittaa sitten että; ” Itse asiassa kun tarkastellaan koko 1900- lukua, joukko- eli yhdeltä monelle –viestinnän tärkeimmät kehitykset kellottavat saman sosiaalisen innovaationopeuden  aavemaisella säännöllisyydellä. Sanokaamme sitä 10 / 10 säännöksi: vuosikymmen tarvitaan uuden alustan rakentamiseen ja vuosikymmen, että se tavoittaa kansan.”  Nyt elämme kuitenkin teknologisen kehityksen kiihtyvyyden aikaa, siitä ovat esimerkkinä myös herrat Hurley, Chen ja Karim, jotka loivat You tuben ja muuttivat sen myötä tämän 10 / 10 säännön 1 / 1 säännöksi. Suurkaupungit ja World Wide Web eli verkko ovat olleet vahvoja innovaatioiden moottoreita, koska ne ovat ympäristöjä joissa ajatusten luominen, levittäminen ja omaksuminen on helppoa.

Näin on siis todistettu että ympäristöllä, tilalla on merkitystä hyvien ajatusten syntyyn. Vertailemalla erilaisia hedelmällisiä ympäristöjä, niin luonnon muokkaamia kuin ihmisenkin, Johnson on päätynyt seitsemään hahmoon jotka niissä toistuvat.

Parantaaksemme nyt siis koko Suomen potentiaalia uusien ideoiden syntyyn, meidän on ehdottomasti tutustuttava noihin hahmoihin, joista ensimmäinen on Rinnakkainen mahdollinen.

Asian konkretisoimiseksi Johnson kertoo esimerkin vauvainkubaattorista eli keskoskaapista. Sehän on keksintö joka on pelastanut merkittävästi ihmiselämiä. Tuon keksinnön teki vuonna 1870 ranskalainen synnytyslääkäri Stèphane Tarnier, joka vietti vapaapäivän pariisilaisessa eläintarhassa ja oppi siellä miten vastasyntyneitä eläinvauvoja lämpimänä pitämällä autettiin merkittävästi niiden mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä. Tarnier kehitti laitteesta heti oman version keskosina syntyneille ihmislapsille ja seuraavien vuosikymmenien aikana siitä kehittyi vähitellen huippumodernia teknologiaa.  Hyvinvointivaltioissa asia saatiinkin nopeasti hoidettua kuntoon, ongelmia esiintyi jälleen, kun laitteita lahjoitettiin kehittyvien maiden sairaaloihin joissa tarve niille oli suuri. Osoittautui nimittäin että teknilogia niissä ei ollut paikallisiin oloihin sopiva. Niihin ei ollut varaosia eikä kukaan osannut korjata niitä. Silloin amerikkalainen lääkäri Jonathan Rosen teki havainnon, autot noissa maissa näyttivät kuitenkin toimivan ilman monimutkaista teknologiaa. Vastaus oli siis yksinkertainen, inkubaattori rakennettiin siis uudelleen paikallisen autokannan teknologiaa vastaavista osista, toimivaksi paikallisissa oloissa ja korjattavaksi. Johnsonin mukaan hyvät ajatukset eivät siis ole elämää suurempia neronleimauksia, vaan arkipäiväisistä palikoista rakennettuja uusia kokoonpanoja.

Mutta mitä sitten on oikeastaan Rinnakkainen mahdollinen? Se on tutkija Stuart Kauffmanin nimi ilmiölle joka voidaan myös laskea matemaattisesti, eräänlainen varjotulevaisuus. Jos palataan taas maapallolle ennen elämää ( Luojaa ) niin prebioottisen kemian mukaan sen pinnalla oli joukko perusmolekyylejä kuten; ammoniakki, metaani, vesi, hiilidioksidi ja muutama muu. Näillä molekyyleillä oli tietty rajattu mahdollisuus muuntua ja yhdistyä uusiksi yhdistelmiksi. Tuo määrä oli niiden Rinnakkainen mahdollinen. Niistä ei olisi esimerkiksi ollut vielä mahdollista syntyä Kukkakärpästä tai Seepraa, niihin tarvittiin vielä vuosituhansien kehityskulkuja.

Sitaatti kirjasta: Rinnakkaiseen mahdolliseen liittyvä kummallinen ja kaunis totuus on, että sen rajat kasvavat, kun niitä tutkitaan. Jokainen uusi yhdistelmä tuo uusia yhdistelmiä rinnakkaiseen mahdolliseen. Sitä voi pitää talona joka laajenee maagisesti aina kun ovi avataan. Aloitetaan huoneesta jossa on neljä ovea, ja kukin johtaa uuteen huoneeseen joissa ei ole vielä käyty. Nämä neljä huonetta ovat rinnakkainen mahdollinen. Kuitenkin kun yksi ovi avataan ja astutaan huoneeseen, kolme uutta ovea ilmaantuu ja ne johtavat taas uuteen huoneeseen johon ei olisi voinut päästä lähtöpisteestä. Kun ovia avataan yhä uudelleen on tuloksena palatsi.

Miten tällainen Palatsi sitten rakennetaan, missä syntyvät hyvät ajatukset? Olemme siis oppineet että hyvät ajatukset voivat syntyä hyvin yksinkertaisista aineksista, ne voivat olla myös pieniä, mutta auttaa silti suuria kokonaisuuksia. Avoimuus ja sosiaaliset kontaktit sekä tiedon välitys on myös tärkeää. Ympäristö joka ahdasmielisesti rajaa itseään ja estää tai rankaisee uusien vaikutteiden saamisen tai asioiden kokeilemisen, ei toimi innovatiivisesti eikä synnytä yhtä paljon hyviä ajatuksia.

Stay in tune, hyvien ajatusten metsästys jatkuu seuraavassa jaksossa.

 

ML