Galleria Karaija: heinäkuuta 2014

Tänä kesänä Galleria Karaija tempaisee ”aironsa aaltoon” Itämeren puolesta. Itämeri, joka meistä katsoen on enemmänkin lännessä, on meille elintärkeä. Paitsi kalaa ja äyriäisiä, se antaa meille myös hengen ravintoa ja liikkumisen vapautta. Itämeri on myös väylä, jolla kohtaamme kaikki naapurikansamme ja vastaanotamme vieraamme. Jos kuvitellaan että Itämerta ei olisi, rajamme olisi kiinni Venäjässä, Virossa, Tanskassa ja Ruotsissa, miten toisenlainen olisikaan koko identiteettimme. Suomi on ylpeä kauniista saaristostaan ja koko rannikostaan merenkurkkuun asti.

Minäkin olen ylpeä tämän kesän taiteilija joukostani, jokainen heistä oli heti halukas osallistumaan Karaijan kesämereen. Yhdessä osallistumme myös WWF: n Merenneito projektiin Itämeren puolesta.

Merihelena Leskinen on taiteilija, jonka kautta koko näyttely sai aika paljon muotonsa, niin vahva on hänen näkemyksensä asiasta. Merihelena on stadilainen ( asuu perheineen nykyään Lohjalla) ja purjehtija 3. polvessa. Merihelena purjehti ensimmäisen kerran 3 kk:n vanhana pahvilaatikossa Ahvenanmaan ympäri isänsä Hai- vene Helenan turkilla (lattialla) jonka mukaan hän sai nimensäkin. Merihelena muistaa tarkasti hetken, jolloin hänen merimaalarin uransa alkoi, se oli 9 vuotiaana, 9 boforin syysmyrskyssä A- vene Elisan keikkuvassa istumalaatikossa. Ketchi s/y Irma Esmeraldan kippari hänestä tuli 22 vuotiaana ja sen jälkeen hän on hakenut aiheita maalauksiinsa 30 vuoden ajan yli 40.000mpk, mm. kuukauden mittaisella Atlannin purjehduksella. Parhaillaan Merihelena maalaa suurta Suomen meret- Finska hav kokoelmaa, koska purjehdittuaan niillä vuosikaudet yksin 3 lapsensa ( mies oli ulkomailla töissä) ja koiransa kanssa, hän tietää miltä ne näyttävät, jos sinäkin haluat sen nähdä, tervetuloa Karaijaan katsomaan!

No merihän on meidän kaikkien oma, jokaisella on oma tapansa tuntea se. Toisenlaista näkemystä siitä edustaakin Lahden taideinstituutista oppinsa hakenut Hanne Juga, toinen stadilainen taiteilija joka kertoo olevansa havaintomaalari jolle meri on rakas elementti. Hanne katselee, haistelee, kokee merta, viipyilee vesien tuntumassa ja saa siitä aiheet maalauksiinsa. Hanne voi lumoutua väristä, maisemasta tai graafisesta linjasta ja romantisoida maalauksissaan olioita, länttejä, välkkeitä ja jätöksiä. Lavastemaalarinakin toiminut kuvataiteilija Hanne suhtautuu täysin ennakkoluulottomasti materiaaleihinsa ja onkin kehittänyt ihan oman tekniikkansa vanhoille puulevyille, lyöntimetallilla, pigmentillä, sellakalla ja öljyvärillä. ” Haluan tehdä maalauksia, joita on hyvä katsoa ja joihin kokija voi uudelleen palata” hän kertoo. Sen olen voinut itsekin todistaa jo monta kertaa Karaijassa, kävijät palaavat Hannen maalauksiin ja löytävät niistä itselleen tärkeitä asioita, moni onkin sanonut että niihin ei varmaan koskaan väsy ja sehän pätee myös meren katselemiseen.

Viipurissa syntynyt ja Kotkassa asuva ja työskentelevä taiteilija Elisa Heinonen puolestaan maalaa akryylilla kankaalle kauniin seesteisiä näkymiä. Suomen Taideakatemiassa koulutuksensa saaneen taiteilijan näyttelyluettelo on vaikuttava, Suomen lukuisien näyttelyiden lisäksi Elisa on osallistunut ahkerasti näyttelyihin myös ulkomailla, euroopan lisäksi mm. Kiinassa ja Koreassa, viimeksi Pariisin taidemessuilla Carrousel du Louvressa 2012. Ulkomailla hän varmasti erottuukin hyvin suomalaisen tuntuisen viileän ja rauhallisen väriskaalansa ansiosta. Elisan maalauksen edessä moni on seisahtanut, vetänyt henkeä ja huokaissut syvään, niissä mieli lepää.

Maalausten lisäksi ja virkistykseksi meillä on mukana myös grafiikkaa. Taidegraafikko Susanna Suikkari on tästä vierasjoukosta ehkä tutuin taiteilija Karaijan yleisölle. Tämä espoolainen taiteilija on tullut meille rakkaaksi hauskoilla ja elämän myönteisillä metalligrafiikan töillään. Susanna on saanut koulutuksensa Taideteollisessa korkeakoulussa ( nykyinen Aalto yliopisto) ja on myös ahkeroinut komean näyttelylistan myös ulkomailla aina Japania myöden. Susanna on tunnettu erittäin ammattitaitoisesta ja tarkasta tekniikastaan, mutta myös huumori on hänen töissään useimmiten läsnä. Tänä kesänä nähdään ilmeikkäiden veden eläjien lisäksi myös yksi ihan uniikki vedos, joka eroaakin muista myös herkkyydellään.

Toinen meille tuttu taiteilija on Vantaalla asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä Eila Oksanen. Eila on ollut jo niin monta kesää mukana, että kesää ei taida enää ilman Eilaa meille tullakaan. Eila on uskomaton työmyyrä, joka on taas onnistunut loihtimaan upeita tunnelmia materiaaliinsa, joka hänellä on pronssi. Aiheita ja innoitusta töihinsä Eila on saanut paitsi lapsuutensa kokemuksista, myös Aale Tynnin runoudesta. Juuri tuo ”Kaarisilta” työ onkin ollut monelle kävijälle mieleinen. Itsekin olen aina ihaillut nimenomaan Eilan kaarimuotoja, jotka ovat niin yleviä ja jänteviä. Kaariteema jatkuu myös Eilan suurikokoisimmassa työssä ”Itämeren kehto”, jonka upea suuri kaari voisi olla Itämeren tyrsky ja kalojen kehto tai vaikka merenneidon pyrstö.

Sokerina pohjalla meillä on sitten vielä kaksi lasinpuhaltajaa. Näiden taitajien löytyminen onkin ollut minulle suuri ilon aihe. Vanhempi ja kokeneempi heistä on Kari Alakoski, joka on suorittanut lasinpuhaltajamestarin erikoisammattitutkinnon, näitä suorituksia on meillä Suomessa vain viidellä ihmisellä. Harvinaisesta taidosta kertovat kyllä Karin työtkin. Kari on syntynyt Iittalan lasitehtaan kupeeseen ja seurannut sinne vanhempiensa jalan jälkiä. Ahkeran työnsä ansiosta hän on saanut puhaltaa kuuluisimpien muotoilijoidemme mm. Kaj Frankin ja Tapio Wirkkalan malleja. Hän on saanut myös paljon vaikutteita italialaisesta lasinpuhallustaiteesta, nuo Venetsian vaikutteet näkyvät mielestäni hienosti myös Elävän meren töissä.

Lasinpuhaltaja Marja Hepo- Aho taas on saanut koulutuksensa Ruotsin Riksglas- koulussa Orreforsissa. Marjan yritys on nimeltään Mafka ja hän puhaltaa työnsä saman Verstakon työtiloissa Riihimäen entisen lasitehtaan tiloissa, joissa Karinkin työt syntyvät. Marja on saavuttanut jo paljon hienolla työllään ja kauniilla muotoilulla, hän on osallistunut näyttelyihin ja seminaareihin myös ulkomailla ja tekee opetustyötä. Vuonna 2012 hänet valittiin Vuoden nuoreksi kädentaitajaksi ja tänä vuonna hän on Riihimäellä vuoden nuori taiteilija. Marjan laseissa on taikaa, jotain uutta, jotain vanhaa, jotain vastustamatonta.

Mukana on myös muutama akvarelli ja keramiikka veistos omalta työhuoneeltani. Akvarellit ovat puhtaasti fiilistelyä aina rakastamaani merta kohtaan. Saveen tarttui tällä kertaa muistoja ja ajatuksia lapsista meren äärellä, minulle tärkeiden lasten kanssa vietetyistä kesistä ja toivottavasti monista tulevista, tulevien sukupolvien merikesistä. Sileän ja auringon lämmittämän rantakallion kolossa, on niin hieno kuunnella lokkien kirkua ja laineiden loiskua, mutustella eväsleipää suolaisilla sormilla ja haaveilla avarasta ja onnellisesta elämästä.

Tervetuloa Karaijaan! Auki heinäkuussa joka päivä ma- pe 11-18, la-su 11-16 Bollstantie 5 Inkoon kirkonkylä