Kansankulttuuria tehdään nyt

Viime viikolla vietettiin Aleksis Kiven päivää. Sen kunniaksi lahjoitettiin taiteilija Hellevi Koistisen tekemä teos sarja Seitsemän veljestä Pasilan kirjastolle Helsingissä. Eräs taiteen- ja Karaijan ystävä, suuri sieluinen ihminen, halusi lahjoittaa ne sinne.  Tilaisuudesta voitte nähdä pienen ja suttuisen kännykkäkuvani alla. Ehkä näitkin veljekset aiemmin Karaijassa, nyt niitä voi siis ihailla Pasilan pääkirjastossa. Samalla voi vaikka lainata Aleksis Kiveä.

Kuuntelin eilen Roman Schatzin Kalevala aiheista ohjelmaa Yle 1 :ltä, hän haastatteli aiheesta Sari Kaasista ja Jari Halosta. Ihmiselle joka ei ole koskaan lukenut Kalevalaa kannesta kanteen, ohjelma tarjosi helpotusta ja mielenkiintoisia näkökulmia kansankulttuuriin. Ehkä se, että Kalevala ei hienoudestaan huolimatta ole kovin iisiä luettavaa nykyihmiselle, johtuu siitä, että se on myös aikansa kansankulttuuria ja vieläpä pitkälti Elias Lönnrotin näkemys asiasta. Siis jotakin, joka aikanaan on ollut populääri kulttuuria ja hauskoja sattumuksia päivittäisestä elämästä, on kirjoitettu kunnianhimoisin pyrkimyksin ja parannelluin, sekä siistityin sanankääntein ylös esimerkiksi kaikelle kansalle. Onhan siellä upeaa runomittaa ja hienoja, universaaleja tarinoita, mutta se mitä Jari Halonen sanoi, että se on myös vain Lönrotin tai Gallen- Kallelan luoma teos, draama, pitää varmasti myös paikkansa, että meidän tulisi itse teoksen sijaan, pitää hengissä sen henkeä, sellaista totuutta joka voi tapahtua vain tässä ja nyt.

Paraskin kulttuuri ja hienoin taide jää vaille henkeä jos se ei ole totta. Tämä on ihmeellinen asia, senhän voi aistia. Minusta taideteos voi kyllä olla vanhakin ja silti totta. Se voi kertoa sellaisesta asiasta joka on inhimilliselle elämälle niin olennainen, että aikakaudella tai tyylillä ei ole mitään merkitystä. Olipa se sitten musiikkia, runo tai maalaus, niin se voi koskettaa vastaanottajaansa syvältä, selittämättömällä voimalla ja tavalla. Olen nähnyt sen usean kerran Karaijassakin. Tuollaiselle ”tiedon” välitykselle ei ole olemassa kieltä, se on ihan oma kommunikaation kanava. Mistä se ”henki” ja voima tulee ja minne se menee, sen päätelköön jokainen tykönään, mutta varmaa on että taide vaikuttaa.

 

Kultturellia päivänjatkoa!

ML