maanantai 2. huhtikuuta 2012

Yhteinen etu vastaan oma etu

Kuulin eilen elokuvaohjaaja Matti Kassilan radiohaastattelun. Hän heitti eteeni montakin mielenkiintoista ajatusten lankakerää. Kerin nyt niistä auki tätä ensimmäistä, jota hän kutsui isänmaallisuuden puutteeksi. Hän moitti aikamme suuria johtajia siitä että he rakentavat omaa pankkitiliään maansa sijaan. Tätä ahneuttahan on nyt nähty. Hiukan toisin voisi asian ilmaista sanoilla yhteinen etu vastaan oma etu.

Näissä on mielestäni se ero, että yhteisessä edussa voittavat kaikki, kun taas pelkästään omaa etuaan tavoitteleva päätyy useimmiten toisten halveksimaksi ja yksinäiseksi. Toinen kiinnostava ero niissä on aika. Yhteisen edun rakentaminen vie aikaa, vaatii monen ihmisen ponnistuksen. Oman edun voi taas kotiuttaa hyvinkin nopeasti tililleen. Vastaavasti noiden etujen nauttimiseen käytettyä aikaa voi verrata samalla tavalla. Kun kokonainen maa, yritys, tai työpaikka voi paremmin, ilo on huomattavasti pitkäikäisempi kuin se rahamäärä yksittäisen ahnehtijan tilillä. Tietenkin voi aina selitellä ahneuttaan osakkeilla tai kuluttamisella, mutta jos samaan aikaan suuri osa kanssa ihmisiä syrjäytyy ja köyhtyy, ei yhden ihmisen kuluttaminen siinä paljon auta. Ja eiköhän sellainen osakeyhtiö kuitenkin kaadu jonka etiikka on noin mätä.

Meidän jokaisen arkielämässä on varmasti valtava määrä sellaisia tekoja jotka voidaan tehdä jomman kumman edun nimiin. Koska työelämä yhä enemmän nonmaterialisoituu, monet ovatkin keksineet että tiedoista ja kokemuksen syvästä rinta-äänestäkin voi laskuttaa. Niitä ei kannata jakaa ilman maksua. Nyt tämä alkaakin käydä todella pelottavaksi. Kuvitelkaa nyt vaikka jos opettaja koulussa sanoisi; No niin pikku Pekka, tämä on nyt opetusohjelmaan kirjattu tieto, mutta jos haluat että selitän sen sinulle niin että ymmärrät sen, niin pyydäpä isääsi maksamaan tälle tilille konsultointipalkkio 200 euroa. Tai kultasepänkoulutuksessa opettaja sanoisi; niin tämä on nyt tämä virallisen opetusohjelman tapa istuttaa timantti, mutta jos haluat tietää paremman jonka olen itse siitä kehittänyt niin maksa..jne. Tai millainen olisi sellainen työpaikka jossa kaikki työntekijät tekisivät aina uudet tehtävänsä kantapään kautta ettei vaan kukaan tulisi antaneeksi toiselle ilmaisia neuvoja omaa etuaan vastaan. Eihän me sellaista yhteiskuntaa haluta, eihän?

Yhteenvetona voisikin sanoa että yhteinen etu ja oma etu eivät ole toisiensa vastakohtia vaan yksi ja sama asia.

Oikein hyvää päivänjatkoa kaikille kanssa kävijöilleni!

ML

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti