Maattuani pienen viruksen selättämänä, etten sanoisi työkyvyttömäksi tekemänä, viikonlopun, en voinut muuta kuin ihmetellä miten suuri voi olla pieni. Ihmisellähän on luontainen tapa suhteuttaa kaikki omaan kokoonsa, siitäkin huolimatta että maailmankaikkeus jatkuu molempiin suuntiin mittaamattomia matkoja.
Pieni voi siis ollakin suuri ja pänvastoin. Toinen hämäävän pieni asia joka tulee hakematta mieleeni on atomi. Valitettavasti ihminen on ryhtynyt sen suhteen uhkarohkeisiin kokeiluihin, mitä tulee ydinvoimaan. Olen ydinvoiman tuotannon vastustaja, minusta ihmisellä ei ole oikeutta tuottaa niin suurella riskillä sellaista jätettä joka ei käytännössä katoa koskaan ja joka tuottaa niin suurta kärsimystä niin monelle. Silti pieni toivonliekki minussa lepattaa sen puolesta että tulemme vielä asiassa järkiimme ja yritämme siivota jälkemme.
Pieni on siis usein suurempi kuin suuri, niinkuin esimerkiksi jälkeläiset, olivat ne sitten ihmisen tai eläimen, pieni liikuttaa isoa. Lisää hyviä esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka, pieni Kivitasku joka lentää 29 000 km muuttomatkallaan, vesipisara joka voi halkaista suuren kiven tai antaa elämän pienelle siemenelle. Isoksi kasvettuaan puu alkaakin taas heiketä, sen voima on sen pienissä siemenissä, uudessa elämässä.
Älkäämme siis koskaan aliarvioiko pienten voimaa, etenkään näin kevään kynnyksellä. Ja keväthän nyt on, kun ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet, Haahkat ovat laskeutuneet tänään Hankoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti