torstai 22. elokuuta 2013

En ole eduksi itselleni


Huomaan toisinaan ettei ole oltua ihan eduksi itselleen, te tiedätte; kun peilikuva heijastuu ikkunalasista yllättäen tai joku mitä sanoin saa toisen ihmisen ottamaan askeleen taaksepäin ihmetystä katseessaan…tilanteita on varmasti meillä jokaisella. Mutta en nyt varsinaisesti tarkoita sitäkään mitä siinä eräässä kyltissä luki; This is Cornwall, when it is hot, we hope you dress for the body you have, not for the one you wish. Sillä meillä ihmisillähän on taipumusta olla optimistisia, mikä on usein pelkästään hyvä asia.

Meillä ihmisillä on monta tapaa olla epäedullinen itselleen, voi syödä, juoda tai jotain vielä pahempaa, itsensä sellaiseen kuntoon ettei enää tunnista itseään. Voi jäädä kun pitäisi lähteä tai päinvastoin. Voi uskoa kun pitäisi epäillä tai päinvastoin. Voi suuttua kun pitäisi kiittää. Voi itkeä kun pitäisi nauraa tai päinvastoin. Usein olen myös vastannut ”JOO tottakai!” kun pitäisi sanoa; ” Hetkinen otan kalenterin ( tai lompakon) esiin ja mietin asiaa”.
Joskus olisi kai tarpeen myös vaatia itseltään enemmän tai rohkaista mielensä oman etunsa vuoksi.

Elokuvissa toisilleen täydelliset ihmiset voidaan laittaa kulkemaan vahingossa toistensa ohi, miten ärsyttävää se onkaan ja miten palkitsevaa kun he lopulta tapaavat. Miten usein me tosi elämässä kuljemme oman onnemme ohi? Ja minkä vuoksi. Joku saattaa vihata muslimeja kunnes lysähtää kadulle sydänkohtauksessa ja joku joka sattuu olemaan muslimi poimii hänet ylös ja vie sairaalaan, thank God for muslims!

Miksi on niin vaikea olla ihminen itselleen? Miksi itsensä kiittäminen tai itselleen anteeksi antaminen voi joskus olla niin vaikeaa?

Ihminen on eduksi itselleen kun hän toteuttaa niitä toiveita ja taipumuksia joita hänen sisällään itää. Itselleen eduksi olevat ihmiset kukoistavat. Kukoistavat ihmiset saavat ympäristönsäkin kukkimaan. Nyt luulen että minulle eduksi on lopettaa tällä kertaa tähän.

Edullista päivänjatkoa kaikille!

ML

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti