Huomaan
toisinaan ettei ole oltua ihan eduksi itselleen, te tiedätte; kun peilikuva
heijastuu ikkunalasista yllättäen tai joku mitä sanoin saa toisen ihmisen
ottamaan askeleen taaksepäin ihmetystä katseessaan…tilanteita on varmasti
meillä jokaisella. Mutta en nyt varsinaisesti tarkoita sitäkään mitä
siinä eräässä kyltissä luki; This is Cornwall, when it is hot, we hope you
dress for the body you have, not for the one you wish. Sillä meillä ihmisillähän on taipumusta
olla optimistisia, mikä on usein pelkästään hyvä asia.
Meillä
ihmisillä on monta tapaa olla epäedullinen itselleen, voi syödä, juoda tai
jotain vielä pahempaa, itsensä sellaiseen kuntoon ettei enää tunnista itseään.
Voi jäädä kun pitäisi lähteä tai päinvastoin. Voi uskoa kun pitäisi epäillä tai
päinvastoin. Voi suuttua kun pitäisi kiittää. Voi itkeä kun pitäisi nauraa tai
päinvastoin. Usein olen myös vastannut ”JOO tottakai!” kun pitäisi sanoa; ”
Hetkinen otan kalenterin ( tai lompakon) esiin ja mietin asiaa”.
Joskus olisi
kai tarpeen myös vaatia itseltään enemmän tai rohkaista mielensä oman etunsa
vuoksi.
Elokuvissa
toisilleen täydelliset ihmiset voidaan laittaa kulkemaan vahingossa toistensa
ohi, miten ärsyttävää se onkaan ja miten palkitsevaa kun he lopulta tapaavat.
Miten usein me tosi elämässä kuljemme oman onnemme ohi? Ja minkä vuoksi. Joku
saattaa vihata muslimeja kunnes lysähtää kadulle sydänkohtauksessa ja joku joka
sattuu olemaan muslimi poimii hänet ylös ja vie sairaalaan, thank God for
muslims!
Miksi on niin
vaikea olla ihminen itselleen? Miksi itsensä kiittäminen tai itselleen anteeksi
antaminen voi joskus olla niin vaikeaa?
Ihminen on
eduksi itselleen kun hän toteuttaa niitä toiveita ja taipumuksia joita hänen
sisällään itää. Itselleen eduksi olevat ihmiset kukoistavat. Kukoistavat
ihmiset saavat ympäristönsäkin kukkimaan. Nyt luulen että minulle eduksi on
lopettaa tällä kertaa tähän.
Edullista
päivänjatkoa kaikille!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti