Päätöksiä puutteellisen tiedon varassa

 

Edellisessä jutussani päädyin valintojen tekemisen vaikeuteen. Valintojen tekemisen päivittäin nautittava annos kasvaa ajoittain suunnattomiin mittoihinsa. Päivittäiset valintamme kohdistuvat aina kahvikupin koosta ja alusvaatteiden valinnasta suuriin strategisiin päätöksiin eläkeiästä tai osinkoverotuksesta. Puhumattakaan niistä valinnoista jotka koskevat koko ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuutta.

Näiden valintojen tekemisen helpottamiseksi on luotu paljon viisaita apuvälineitä. Niihin valmistautumiseksi tehdään suunnaton määrä mittauksia ja kartoituksia, erilaista tutkimustyötä. Komiteat, työryhmät ja konsultit avustavat ja selvittävät tekijöitä jotka johtaisivat oikeisiin valintoihin. Meillä on mittarit, sensorit ja skannerit, gallup kyselyjä ja empiiristä tutkimusta tehdään ja tuloksia vertaillaan.

Mutta kun tarkastellaan joitakin elämän perustavanlaatuisia valintatilanteita, esim. ihmiskunnan tulevaisuuteen suoraan ja olennaisesti vaikuttavaa lisääntymiskumppanin valintaa, kuinka moni meistä tekee riskianalyysejä ja vertailee geenikarttoja puolisoaan valitessaan? Tai kuinka moni meistä on syntynyt huolellisen strategisen suunnittelutyön tuloksena? Entäpä muut elämäsi tärkeimmät päätökset ja käännekohdat, kuinka ennalta harkittuja ja laskelmoituja ne ovat olleet?

Ihminen uskoo kaikkivoipaisuuteensa jopa siinä määrin että on valmis esittelemään teorioita elämän synnystä ja maailmankaikkeudesta vaikkei ole vielä alkua pitemmällä oman geeniperimänsä kartoituksessa, saati sen toiminnan ymmärtämisessä. Ihmisen geenien määrää ei vielä tunneta, arviot liikkuvat  30 000- 140 000 välillä ja vaikka määrä pystyttäisiinkin selvittämään lähivuosikymmeninä, niin pelkkä luettelo on suhteellisen hyödytön ilman ymmärrystä niiden toiminnasta ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

 

Ulkoministeriön teettämän tutkimuksen mukaan me pohjoismaalaiset osoittauduimme erityisen besserwisseriläisiksi. Ihminen siis tietää tai niin haluaisimme ainakin uskoa. Jos tarkastellaan miten maapallomme muut lajit toimivat, käy aika nopeasti selväksi että on olemassa sellaista tietoa ja tiedonvälityksen taajuuksia joille meillä ihmisillä ei ole mitään asiaa. Vai miten selitämme sen, että tuhansien kilometrien päässä olevat muuttolinnut tietävät milloin lähteä muuttomatkalle, miksi lohet osaavat nousta jokiin pohjois Amerikassa tai mehiläiset rakentaa juuri sen energiataloudellisesti ja kestävyydeltään täydellisimmän kennorakennemuodon, kuusikulmion. No ok eläimet ovat oppineet, mutta mitä sellaista ihminen on evoluutionsa aikana oppinut jonka se osaisi automaattisesti syntyessään ja joka olennaisesti vaikuttaisi sen selviytymiseen nykypäivän elämässä? Eikö ihminen päinvastoin synny aika avuttomana yksilönä ja elä kohtuullisen sattumanvaraiselta tuntuvan elämän verrattuna moneen muuhun lajiin, joille elämäntehtävä ja kohtalo on jokseenkin selvää ja johdonmukaista.

Vai voisiko sittenkin olla niin, että ihmiselläkin saattaisi olla tällaisia taajuuksia, viisautta ilman elektronisia mittauslaitteita tai suoraan aisteihimme perustuvia kokemuksia? Olen itsekin nähnyt niin sanottuja enneunia, niitä ei ole voinut selittää millään tavalla. Sama koskee myös telepaattisia kokemuksia, niitähän on meillä luultavasti kaikilla joskus. Useat täysin järkevät ihmiset luottavat ja uskovat erilaisiin ”merkkeihin” ja maailmankaikkeuden lähettämiin signaaleihin valintoja tehdessään. Itse uskon että tämän kaltaista vaikeammin todennettavaa dataa on olemassa ja juuri se tekee elämästä niin mielenkiintoista.

Mielenkiintoista keskiviikko päivää!

ML