torstai 22. marraskuuta 2012

On rakastunut

Uskokaa tai älkää niin tänä aamuna kun keitin puuroa niin vaahdosta sen päälle muodostui ihan täydellinen sydän kuvio. Ajattelin että nyt on hyvä päivä kirjoittaa rakkaudestani tanskalaiseen maajussiin, oikeastaan koko siihen ihanaan pikku perheeseen joka antaa kuvata elämäänsä televisioon tanskalaisella maatilalla.

On niin sanoin kuvaamattoman upeata että sellaisia nuoria ihmisiä vielä on. Kaikki me emme ole tulleet hulluiksi. Tuo tanskalainen maajussi kylvää viljaa,vihanneksia tai hedelmäpuita, oman perheensä tarpeiksi. Hänellä ei ole hehtaareittain peltoja kasvamassa jotain geenimanipuloitua, ravintoarvonsa menettänyttä pikakauraa joka sitten korjataan talteen massiivisilla polttoainetta rohmuavilla koneilla ja leivotaan erilaisiksi ilmapulliksi joissa ei ole enää ensimmäistäkään vitamiinia saatika luontaista makuainetta jäljellä, pakataan kolminkertaisiin muovikääreisiin ja lennätetään maailman toiselle laidalle.

Tanskalainen maajussi kasvattaa myös eläimiä, juuri sen verran että jokainen niistä saa arvokkaan ja lajilleen sopivan elämän ja vasta sen jälkeen ne päätyvät pataan, jos päätyvät. Hän ei sullo eläviä eläimiä hehtaarihalleihin kustannustehokkaasti lihamassaa supernopeasti kasvamaan. Noilta eläinuhreiltahan varmaan seuraavaksi jalostetaan pois aivot ja sydän turhaa energiaa kuluttamasta, riittää että on suu, ruoansulatusjärjestelmä ja paksu kinkku. Tuo stressiliha pilkotaan ja pakataan vakuumimuoveihin ja suuri osa siitä kärrätään kaatopaikalle, kun parasta ennen päivä ohittuu. Samaan aikaan toisaalla ihmisiä kuolee nälkään.

Tanskalainen maajussi ei myöskään tarvitse sähköä partansa ajamiseen tai puun sahaamiseeen, hän kykenisi rakentamaan talon ilman ensimmäistäkään sähkötyökalua. No mennyttä maailmaa, huokaamme me jotka istumme kulutusyhteiskunnan kiihtyvällä vauhdilla päin seinää ajavassa junassa. Talouskasvun nimissä kulutusta täytyy lisätä, kaikki luonnonvarat täytyy tarkkaan imuroida.
Fossiilista energiaa tuottavat lähteet syöttävät suurta hirmuliskoa joka muuttaa sademetsät, pellot ja vuoret entistä huonolaatuisimmiksi ja lyhytikäisimmiksi kulutushyödykkeiksi, jotka kärrätään muodista poistuttuaan kasvaville kaatopaikoille hirmuliskon jättimäiseksi ulosteläjiksi. Merissä kelluvat jo jättimäiset jätelautat jotka kohta korvaavat saaret jotka ilmastonlämpeneminen on huuhtonut alleen. Me ihmiset senkun porskutamme eteenpäin.

No huh huh, palataampa siihen puurolautaseen. Ei, kaikki toivo ei ole mennyttä. Jatkuva talouskasvu ei ole jatkunut vielä kovinkaan pitkään, se onkin verrattain uusi ilmiö! ( Jos en väärin muista niin n. 250 v.) Ehkä meillä on vielä jossain näissä maanläheisissä maajusseissa toivoa löytää kestävämpi elintapa. Kysehän on suurelta osin arvoista, voisimmeko pitää rikkautena puhdasta luontoa, tasa- arvoisempaa maailmaa, keskinäistä kanssakäymistä, taidetta, kirjallisuutta, musiikkia.  Suuret osakkeenomistajat ovat kuulemma onnettomimpia ihmisiä maan päällä, päästäkäämme heidät piinasta. Tehdään maailmasta niin hyvä paikka kaikille että rikkaiden ei tarvitse pelätä henkensä edestä vaan rikkaita olemme me kaikki, ihmiset ja eläimet, luonto kaikissa ihmeissään.
Ota kantaa, osta ihmisen työtä.

ML


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti