Opiskeluaikoinani opin että taiteella on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, sen tekemiseen ei siis välttämättä tarvita muita motiiveja. Käytännön elämä sen jälkeen on kuitenkin osoittanut että tuo korkea moraalinen tavoite harvoin toteutuu. Syy siihen on luultavasti se, että taidetta tekevät ihmiset. Kasvavat, vanhenevat, terveet, sairaat, yksinäiset, sosiaaliset, rikkoutuneet tai rakastuneet, köyhät tai rikkaat, inhimilliset ihmiset.
Guggenheim keskustelu pullautti pintaan taas näitä monenlaisia motiiveja. Niitä pulppusi jopa siinä määrin että itse asia, eli taide, alkoi jo vajota kaikessa epähuomiossa alimmaiseksi. Totisella naamalla väitettiin että kyse on matkailusta, vetovoimasta, tulevaisuudesta, hyvinvoinnista, uskottavuudesta, kilpailukyvystä, kulttuurista, historiasta, arkkitehtuurista, markkinavoimista..rahasta. Tuntui jo välillä siltä että mikä tahansa syy kävisi paremmin kuin - taide. Taidemuseo olisi siis voitu rakentaa vain jos siihen oikeastaan olisi joku muu, jokin parempi syy. Ja sehän oli selvää että niistä muista syistä oli vaikea päästä yhteisymmärrykseen, koska jokainen katsoi asiaa omasta näkökulmastaan.
Olemme nuori kansa, nuori kulttuuri ja niin hieno kuin se onkin, sillä on ilmeisesti vielä matkaa edessään ennenkuin se kehittyy sille tasolle että muut primäärimmät tarpeet on täytetty ja voimme ylpeinä ja yksimielisinä rakentaa museon pelkästään taiteelle, taiteen vuoksi. Olkoon se silloin kotimainen, kansainvälinen, uutta luova ja vanhaa arvostava. Aamen.
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti