Korvissani kaikuu vieläkin- vaimeasti, mutta peräänantamattomasti taannoinen talousasiantuntijoiden analyysi; Elämme rappion aikaa, elämme rappion aikaa, elämme rappion aikaa...Hassisen koneen mukaan rappiolla pitäisi olla hyvä olla, mutta miksen saa tuota ääntä vaikenemaan. Maailman johtavien talousasiantuntijoiden mukaan puramme nyt valistuksen ja moraalin rakenteita.
Elintasomme on noussut rapido vauhtia. Mitä paremmin meillä on, sitä enemmän ja nopeammin odotamme sitä saavamme. Kun aloin miettiä miksei nuoret enää etsi huonekaluja roskalavoilta tai aja purukumilla paikatuilla Rätticitikoilla aloin kuulostaa isovanhemmiltani. Jokaisen uuden sukupolven parempi elintaso on ilmeisesti tavoite, nyt vaan on käynyt niin että todellinen hyvinvointi onkin alkanut laskea.
Elämme rappion aikaa...Koska tuo moraali on liian iso sana käsiteltäväksi, katselkaamme hetki sitä pikku veljeä joka tuon Moraalin pikkusormessa roikkuu; Mielihyvää. Primitiivisin ja suorin tie mielihyvään on tietysti ruoka. Ja oh boy, ruoka on nyt IN. Ikinä en ole nähnyt täällä Inkoossakaan sellaisia ruuhkia kuin tämän syksyn ruokamarkkinoilla. Olemme nyt tarkalleen jäljillä, sillä hedonismin ja ruokakulttuurin nousu on yksi rappion ajan oireista. Tosin toivoa herättävää on, että ihmiset ovat niin innoissaan nimenomaan Slow foodista.
Kiinnostavaa asiassa voisi olla juuri se mielihyvän mitta, eli se aika joka kuluu odotusten heräämisestä nautinnon saamiseen, kuvittelenko minä vain vai onko se juuri lyhentynyt, suorastaan kutistunut? Koska kaikkea on tarjolla, kaikkea on saatava ja mieluummin heti. Keinolla millä hyvänsä. Siitä kai kertovat pikavipit, varkaudet ja velkasaneeraukset. Ja tässä asiassahan todella mennään taas isot edellä ja pienet perässä. Kaikkialta yritysmaailmasta kiirivät uutiset korruptiosta ja muista salamyhkäisistä sopimuksista. Näin pienenä yrittäjänä alkaa jo pelätä että ihmisten usko rehelliseen yrittäjään loppuu kohta kokonaan. Odottajan aika on siis käynyt liian pitkäksi.
Onko tässä asiassa enää varaa tai haluja pakittaa, mikä voisi olla lääke, ratkaisu? Nyt tulee mieleen tuo toinen suuri sana; Valistus. Voisiko kuitenkin olla niin että alipalkatut akateemiset nousisivat vielä joskus nuorten ihanteiksi ja kirjoja, taidetta, musiikkia alettaisiin kuluttaa enemmän kuin nopeamman mielihyvän ruumiinkulttuuria, molempia tarvitaan, se on selvä. Mutta jos mielihyvän mitta lyhenee jokaisessa sukupolvessa, niin pian aletaan olla vaarallisen lähellä nollaa ja mitä tapahtuu jos kehitys kääntyykin negatiiviseksi?
Kärsivällistä päivänjatkoa!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti