Mieleni pillastui eilen tuosta Ylen uutisesta jossa kiinalainen suuryritys oli yrittänyt kaapata Joensuulaisen kuvanveistäjä Tarja Malisen työn. Näen edessäni kaikki kohtalotoverini työhuoneissaan, he ovat kouluttautuneet alalle vaikka kaikki muut ympärillä ovat epäilleet, koska he ovat itse uskoneet siihen. Minä TIEDÄN että he kääntävät ja vääntävät työtään ekologisista, eettisistä ja esteettisistä näkökulmista, hakevat sille oikeutusta. Ja kun sitten kaikkien ponnisteluiden tuloksena syntyy lopulta se työn hedelmä, mitä tapahtuu? Joku kiinalainen suuryritys haluaa kaapata sen orjuuttaakseen sillä suurta joukkoa ihmisiä ja kerätäkseen kultaa jonkun Ahmed ahneen kassakaappiin!
Suomessa käsityöläiset ja taiteilijat luopuvat varallisuuden tavoittelusta kun alalle ryhtyvät. Tämä on ala johon ehkä riittää tulijoita, mutta markkinat karsivat jo täällä kotimaassa hyvin tehokkaasti ja armottomasti jyvät akanoista. Käsityöllä ja taiteella on täällä todella vaikea elää ja niinpä ainoastaan sellaisella työllä joka syntyy aidosta intohimosta ja taidosta ja joka kykenee erottumaan omaperäisyydellään joukosta, on mahdollisuuksia. Käsityöläiset ja taiteilijat tekevät työtään vain koska saavat sen tekemisestä iloa ja tyydytystä, elämälleen tarkoituksen. Mitä heille jää jos sekin otetaan pois? Millainen kulttuuri, maa meille jää?
No nyt täytyy rauhoittua, tänään ripustetaan taas upea näyttely Karaijaan Kristiina Koskimies- Soinisen näkemyksiä linnuista.
TERVETULOA!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti